Oletko joskus päässyt koskella siihen euforiseen tilaan, että sinun ei tarvitse miettiä mitä perhoa uitat, koska nykyinen toimii kuin se kuuluisa junan vessa? Minä onneksi olen, ja silloin siiman päässä on monesti musta streameri.
Kuten kaikkia muitakin streamereitä, niin myös mustia on hyvä uitella monella tapaa. Yhtenä esimerkkinä voisin ottaa peurankarvapäisen mustan, jota on hyvä roikotella peileissä ja viistätellä kosken pinnassa siten, että se saadaan jättämään vana peräänsä. Joskus näihin taimen oikein tulistuu ja lyö raivolla kiinni, yleensä hypyn saattelemana. Peileissä ja kuohuissa voi toki viistätellä muitakin mustia, kunhan muistaa siiman pituudella ja vavan asennolla kontrolloida uintia oikein. Yleensä tämä uitto vaatii kahlaamista hotspotin yläpuolelle, josta perhoa on helppo lillutella kuohuissa. Tällä tekniikalla olen saanut monta isoa kalaa, etenkin Äyskosken yläkoskella ns. "arkkukiven" alue oli aika varma paikka iltahämärässä. Joskus taas nopeat uitot korostuvat, joko ylä- tai poikkivirtaan suunnattuna. Ylävirtaan suunnatut heitot tuottavat monesti tuloksia, olipa kyseessä mikä tahansa streameri. Monesti laitan ison lyijyn n. metrin päähän mustasta streameristä, vaikka pääosin aktiivinen kala hakee perhon ihan pintakalvosta. Etenkin kuohuja kalastaessa näin päästään helpommin virtauksen alle, mikä monesti saa perhon näyttämään luonnollisemmalta kalan silmissä. Perhokalastuksessa on hienoa, että pääsee kokeilemaan vähän sitä sun tätä.
Tämä 61 -senttinen luonnonkala hyväksyi peilissä roikotetun mustan streamerin.
Mustat streamerit toimivat varsinkin hämärän aikaan, jolloin niitä pääsääntöisesti uittelen itsekin. Päiväseltään ja alkuillasta en monesti sido edes mustaa streameriä siiman päähän, koska luotto muihin perhoihin on huomattavasti kovempi. Varsinkin aurinkoisella kelillä olen saanut hyvin onnistumisia erilaisilla klassisilla streamereillä sekä mm. Erkki Norellin kehittämällä White Marabou Muddlerilla.
Raskaat on vehkeet, mutta ei niistä voima lopu. Huom. jälleen kerran shineri tarjosi muutaman kalan jo päiväsaikaan.
Yöaikaan kalastaessa ja varsinkin kun kesä on edennyt pidemmälle, on hyvä muistaa että tietyt paikat kannattaa opetella jo päivällä ja pistää mieleen minkälaisilla siimapituuksilla ja heittosuunnilla kyseinen kohta tulisi kalastaa yöllä. Perhon heittäminen yöaikaan on joskus haasteellista, kun et tiedä yhtään missä perhosi ui, varsinkin pidemmillä siimapituuksilla. Tässä vaiheessa on tärkeää tiedostaa se, että muistaa pitää tuntuman perhossa ja riuhtaista vastaiskun merkeissä jos siiman toisessa päässä tuntuu jotain epäoleellista.
Omaan rasiaan on hyvä sitoa erilaisia mustia streamereitä, mutta jossain vaiheessa kun löytää itselleen sen "the" mallin, niin sillä pärjää hyvin monessakin paikkaa. Kannattaa vain muistaa sitoa kyseinen perho hyvään koukkuun, sillä mustilla perhoilla on aina taipumus houkutella isompia kaloja. Valitettavan usein kuulee koskilla muiden kalamiesten suusta, että siimat ovat menneet poikki ison kalan kanssa. Tätähän me emme halua, välineistä ei saa homma jäädä kiinni. Uittelen itse streamereitä paksuilla siimoilla, enkä millään usko että 0,40 tai siitä paksumpi siima vaikuttaisi niin radikaalisti kalojen ottihaluun, että pimeän aikaan tulisi siimoja ohentaa. Kalan ottaessa voi hieman huutaa jo rock'n'rollia, koska tietää olevansa niskan päällä.
Tämä 58 -senttinen haki ison mustan streamerin hypyn saattelemana.
PS. olen saanut oikein mukavasti positiivista palautetta tästä blogista ja haluaisinkin kiittää tästä palautteesta, se motivoi kirjoittamaan näitä tekstejä myös jatkossa. Seuraavaksi sidotaan sitten lisää mustia streamereitä :)