Opiskelu, kesätyöt ja lohenkalastus kesäisin ovat vähän haastava kokonaisuus. Onneksi olen onnistunut joka kesä työnantajalle myymään ajatuksen siitä, että tarvitsen viikon loman lohenkalastusta varten Norjassa. Tälle kesää viikon loma osui ajanjaksolle 7. - 16.7 ja eka lupa Laksille oli alkamassa heti 8.7. On muuten tuo kesän kalastuksen suunnittelu aina yhtä ihanaa kun pitää talvella jo tietää kaikki kesän kuviot valmiiksi ja luvat varailla. Tuntuu olevan jopa turhan yleistä eikä reissuja kelien perusteella katsella, sitä tulee mitä tulee ja tulva on sellainen kuin tulva on. Onneksi ei tarvinnut Venäjällä sentään lohta pyytää jäälauttojen alta. Porukkakin tuntuu vaihtuvan vähän vuosi vuodelta, mutta nyt saatiin kolmen porukka kasaan.

Laksille varailtiin majoitus Karalaksilta, ei mitään luksusta mutta kyllä se asiansa ajoi. Minusta ihan kohtuuhintaista Norjalaista majoitusta sisävessalla ja suihkulla. Jos en nyt aivan väärin muista niin hinta asettui 60-70 euron väliin yhdeltä yöltä ja sen pääsi vielä kolmella jakamaan. Ei paha, matkaakin jokivarteen muutama hassu kilometri. Noh, rehellisiä jos ollaan niin ei sinne nukkumaan menty ja ihanpa sama missä sitä nukkuu tuollaisella reissulla. Keskimääräset yöunet jäi varmaan 5 tunnin hujakoille koko reissulla ja loppuaika menikin ns. "uunissa". Perille kun päästiin niin käytiin vähän paikkoja katsomassa ennen kuin aloitettiin kalastus. Välineet desinfioitiin Skoganvarressa. Ville oli ainut, joka oli käynyt joella aiemmin ja sekin kaksi lupaa oli mennyt 3. sonella. Vettäkin oli silloin kolmannes siihen mitä virtaamat nyt näyttivät, melkoisesta tulvasta voitiin siis puhua. Kelluvat narut pystyi jättämään suosiolla majoitukseen ja synkkiä siimoja kelalle. Turhan paljon jäi pooleja kalastamatta tuon tulvan takia eikä virallista Lakselvaa päästy näkemään. Itse kuitenkin luotan siihen, että mitä enemmän vettä siellä joessa huilaa niin sitä enemmän se imee isoa kalaa.

Pahanmukka

Kakkosella kalastettiin ensimmäiset kaksi lappua, lähinnä Pahanmukkaa kun siinä pystyi harrastamaan järkevää perhokalastusta. Käytiin toki katsomassa muitakin paikkoja, mm. Outasuantoo mutta ei sen kalastamisesta oikein meinannut tulla mitään. Itse kuulun siihen joukkoon, joka pahoittaa helposti mielensä jos ei pysty kalastamaan niinkuin itse toivoisi. Tällä nyt tarkoitan lähinnä sitä, että perhojen uittaminen on vaikeaa, tekniikat mättää tai heittäminen ei onnistu toivotulla tavalla. Tiedät miten haluaisit kalastaa jonkun tietyn pätkän, mutta se on teknisesti mahdotonta. Jospa tuosta nyt joku pointin ymmärsi. Kalastus ei ole silloin mieleistä ja se itseäni turhauttaa. Joka tapauksessa Pahanmukkasta alempana rantojen kovat savikertymät ilmeisesti värjäävät vettä niin voimakkaasti, ettei oikein noilla kakkosen ensimmäisillä pätkillä tehnyt mieli edes kalastaa kun meinasi sellaista kahvia tuo jokivesi olevan.

Pahanmukkalla kuitenkin "piikkasi". Yrri näytti mallia ja naputteli pari kalaa rannalle kun me Villen kanssa nautittiin vain tärpeistä. Mukavaltahan se näyttää kun iso kala käy isoon santikkaan pyörähtämässä, saisi vain jäädä kiinni asti. Jokatapauksessa kakkoselta ja nimenomaan Pahanmukkasta Yrri sai 104 ja 80+, tarkkaa pituutta en tuolle jalalle nyt muista. Legendaarinen Green Highlander putkeen sidottuna tarjosi tuon isomman, vaikka saamamiehellä ei ollut uskoa ko. perhoon ei sitten ollenkaan. Oli kuulema aivan tuhnu koko perho. Tultiin Pahanmukkaan niin naureskelin ääneen kun aurinko paistoi, että nyt se on muuten Highlanderin keli. Lopputulos oli upea. Kyllä siinä kovat naurut pääsi yhteen ääneen kun kysyin, että millä perholla sait. Pearl Monkeyn hyväksyi tuo toinen kala. Santikan lisäksi kalatapahtumia Pahanmukkassa tarjosi myös ViMu, Glödäri ja Green Monkey.

On se vain hieno kala!

Kolmosella kalastettiin lähinnä Kairasta ja Uuenväylänsuantoo. Kairaselta sain itse yhden tällin ja yksi kala nousi surffilautaan. Kävi imaisemassa surffin kuin päikkärin konsanaan. Sanomattakin selvää etteivät tarttuneet, tuttu juttu. Uuenväylänsuanto tarjosi itselle aika hyviä kaloja, mutta tuntuu olevan tuo pysyminen noissa tuplissa aika tiukassa. Lentelivät taas perhot omia aikojaan suusta, vähän turhauttavaa kun ei tiedä missä menee askelmerkit sekaisin. Ensimmäinen oli joku metrin pötykkä, joka päätti irrota luultavasti viimeisellä syöksyllä. Oli vähän menohaluja niin piti niitä jarrutella, jonka jälkeen kala päätti näyttäytyä loikan merkeissä. Samalla lenti perhot suusta ja vähän aikaa pyöriteltiin päätä. Mutta olipahan mukavat rallit. Seuraavana päivänä samoilta paikoilta täräytti Rimpauttajaan sitten astetta karkeampi tavarajuna. Harmi kun ei päässyt sitä kaveria näkemään, itse arvioisin 15-20 kilon väliin. Oli tuo aiempi kala sen verta kevyempi siiman päässä. Kyllä siinä jäi kakkoseksi ja pahasti. Onneksi sen loppujen lopuksi sain pysähtymään, mutta sen jälkeen taisi kulma mennä yli samalla kun kala kääntyi ja perho taas lensi yht'äkkiä suusta. Villellä aivan mystisesti joku isompi pötykkä onnistui Guiden X-Strongin treblen oikaisemaan. Tuokin kala puraisi yhteen versioon Rimpauttajasta, siinä oli vain harmaa siipi. Putkeen kiedottuna tuo versio. Itsellä ei kertaakaan pettäneet vehkeet, irtoilivat vain omia aikojaan. Välineistä puheenollen, tuli hommattu Sagen TCX 15' kepukka täksi kesäksi. Olipahan muuten pirun mukava vapa heittää ja nuo Saget istuu kyllä mukavasti käteen.

Laksilla tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun pooliin puski selvästi uutta kalaa niin joku siitä sai kalan kiinni. Neidenillä kalaa on taas jatkuvasti ilmassa ja perhoa tulee vaihdettua jatkuvasti ennenkuin se hyvä löytyy. Panomies ja Ake muunnos antoi ehkä eniten kalatapahtumia Neidenillä tällä kertaa. Neidenin perhoalue on toki niin lähellä merta, että sekin selittää tuota eroa.

Kairanen

Ei ollut mitään ihmeellisiä odotuksia kyllä Laksia kohtaan, tavoitteeksi lyötiin että jos joku kalatapahtuma saataisiin niin voisi olla tyytyväinen. Uusi joki tuo aina omia haasteitaan, ihan sama mitä kalaa onkii. Minusta varsin onnistunut neljän päivän reissu. Seuraavaksi sitten kamat kasaan ja omalle mökille Sevettijärvelle. Pienet unet ja rantasaunan kautta jokea vaihtamaan. Neidenillä on tullut käytyä tasaisen tappavasti jo useamman vuoden ajan. Kalan kokohan ei päätä huimaa, mutta kohtalaisen saalisvarmaksi voisin tuota jokea väittää. Kalaa tulee kohtalaisesti pitkin kesää ja päänousu ajoittuu yleensä heinäkuulle. Vettähän oli vain aivan järkyttävän paljon toisella luvalla kun rankkasateet nostivat sitä entisestään. Ensimmäisellä se oli vielä siedettävässä korkeudessa. Kisatkin piti jättää jo toistamiseen välistä korkean veden takia, tällä kertaa oli jo poolijaotkin saatu tehtyä ja laput vietyä rannalle. Lopputulemana meidän reissulla mukava kasa tittejä ja paljon karanneita vastaavia. Villellä taisi venerannassa olla joku isompi jalka kiinni. Paljon noita tittejä kävi perhoja kiusaamassakin.

Huono on kuva, mutta tässäpä se Neidenin kalastus kiteytyy. Hyviä ruokakaloja jokatapauksessa

Neiden ja sen perhoalue on siitä mielenkiintoinen ja mukava paikka kalastaa, että siinä voi harrastaa erilaista perhokalastusta varsin lyhyellä pätkällä. Pooleja löytyy vähän jokaiselle kalastajalle, on mm. pari hyvää poolia heittää pinturia. Muutama hyvä koskipätkä missä ronkkia poteroita. Perinteistä laskuakin pystyy tekemään jos näin haluaa. Harmillisesti kalastajien määrää ei vain kiintiöidä mitenkään vaikka alue on noin pieni, joten ringit saattavat venyä aika pitkiksi. Lakselvalla vastaavasti löytyi kyllä paikkoja jos haluaa kalastaa omalla porukalla, sillä sonet ovat isoja eikä sinne niin tolkuttomasti myydä lupia.

Tästä reissusta olisi voinut kyllä todella pitkän raportin kirjoittaa, mutta ajattelin että vedän tällaisen lyhyen katsauksen. Sähköpostilla tavoittaa jos kysymyksiä herää. Ehdin käväistä jo yhden reissun taimentakin onkimassa tuon Norjan reissun jälkeen, piti ihan sillä lähteä ettei juurru paikalleen kotiin ja motivaatio karkaa taimenen kalastukseen aivan kokonaan. Sielläkin tuntui taas isommat karkaavan tai jäävän tärpeiksi, pirullista. Mutta on se tuo lohenkalastus vaan kuningashommaa! Ensi kesälle olisi Varzinalle Cliffhangeriin viikko luvassa ja Heinäkuulle pitää yrittää saada yksi viikko ainakin Lakselvalle. Nyt aloitetaan esimiehen kanssa neuvottelut seuraavasta lomasta, vähän vaikuttaisi että elokuussa päästäisiin vielä yhdeksi viikoksi lohia onkimaan. Minä toivon kyllä kädet ristissä, että pääsisin Vestre Jakobselvalle heittämään pari lupaa arvontojen kautta. Se on kyllä hieno joki.

Jätin pienetkin streamerit suosiolla kotiin kun lähdin tällä kertaa taimenta onkimaan, tämä puraisi 20 senttistä tinseliä.