Varsinkin yöaikaan ja loppukauden pimeinä iltoina kalastaessa on tärkeintä, että siiman päässä olevaan perhoon pystyy luottamaan. Tärkeää on luottaa toki oman perhon toimivuuteen, mutta mielestäni tärkeintä on tietää ettei perho mene heittäessä sotkuun. Yksinkertaisesti kalat jää saamatta jos heittää perhoa, jonka siipi on jatkuvasti sotkussa. Sotkuinen perho monesti vielä häiritsee kaloja siten, etteivät ne enää ota vaikka perho uisi oikein. Monesti ne ensimmäiset heitot ovat kaikista tärkeimmät, ja ne pitää tehdä oikein heti kerralla. Tässä yksi päivä pudotin todella ison kalan, ei se kauaa ollut kiinni mutta olipahan sillä kaverilla kokoa. Monta ärräpäätä siinä lensi kun se irti pääsi, perhana vieköön. Kala otti todella isoon mustaan ensimmäisellä heitolla oletettuun paikkaan, olisi pyytänyt sekin heitto tyhjää jos perho olisi ollut sotkussa. Luultavasti seuraavat heitot olisivat tuottaneet huonon lopputuloksen vaikka perhon siipi ei olisi ollut enää sotkussa.

Alla esittelen muutaman tavan, millä voidaan helposti välttyä siltä, etteivät perhot mene jatkuvasti sotkuun heittäessä. Ajankulukseni sidoin yhden tinselin kun edellinen jäi koskeen niin ajattelin siitä ottaa muutaman kuvan sitoessa. Kuvathan ovat laatua jostain paljon kauempaa kuin A -luokasta, mutta toivoisin että niistä selvän saa.

Toki muitakin keinoja on miten streamerin siiven voi rakentaa, mutta itse käytän näitä:

1. Tee ensimmäisestä nipusta pisin

Tähän pyrstöön olisin jälkikäteen lyönyt enemmän tavaraa, tuosta tuli nyt vähän ujohko mutta lopputulos oli miellyttävä, pakkiin siis käy tie.

Ensinnäkin aloitetaan tinselin sitominen sillä, että laitetaan siihen sellainen koukku ettei sitä kala tule oikaisemaan. Se on minusta koko kalastuksen A ja O. Ei ole mitään järkeä leikkiä sellaisilla koukuilla, jotka oikenevat ison kalan kanssa. Iso kala on aina mielessä ja määrän onkiminen on toissijaista, joten vehkeet ja perhot mitoitetaan sen mukaan.

Tätä tekniikkaa voi soveltaa moneen eri perhoon. Yksi toinen mahdollisuus on tehdä perhoon pyrstö jostain jäykemmästä karvasta, esim. bucktailista tai oravasta. Bucktailia voi ihan hyvin laittaa vaikka tinselin pyrstöksi. Sekin osaltaan estää jo siiven menemistä koukun mutkaan. Kaikista tärkeintä on kuitenkin rakentaa perhon siipi kokonaisuudessaan oikein. Tällä tavalla kun asian selittää niin sen saa kuulostamaan tähtitieteeltä, mutta ei se sitä oikeasti ole. Yrittää vain saada oikean profiilin perhoon.

2. Tee tukisiipi jos koet sen tarpeelliseksi.

Voit tehdä siipeä tukevan kerroksen koukun alapuolelle, kunhan mitoitat sen oikein

Käytän monesti tätä tekniikkaa, mutta tässä pitää olla huolellinen että ei sotke perhon profiilia liikaa. Tinselissä tämä on ihan ok ratkaisu, sillä oma tinselini on esimerkiksi aika hentoa tavaraa ja se elää aika rajusti. Mielelläni ottaisin vähän jäykempää tavaraa joka pysyisi kasassa paremmin ylävirtaan kalastaessa. Toki olen tälläkin mallilla hyvin kaloja saanut ja vielä sitä enemmän tapahtumia, joten en valita.

3. Revi runko auki siten, että se kantaa siipeä.

Sidontaneula on oiva työkalu rungon repimiseen

Rungon repiminen auttaa tukemaan perhon siipeä ja yleensä dubbingit ovat karkeampaa tavaraa kuin kaupassa myytävät tinselit. Jostain jos vielä löytäisin vanhaa kunnon tinseliä niin tyytyväinen olisin. Runkoa voi dubata aika reilusti eteenpäin, koska kun sen repii auki ja kääntää taakse niin siitä häviää aika paljon tavaraa. Tämän jälkeen lisätään uusia nippuja tinseliä, mutta nipuista tehdään entistä lyhyempiä ja samalla haetaan perholle profiilia.

4. Tee tarpeeksi hyvä alusiipi perholle.

Tämä on monen perhon tärkein ominaisuus. Alusiiven tulisi olla tarpeeksi hyvin kasattu, että se jaksaa kantaa perhoa eikä itse siipi pääse pyörähtämään koukun mutkaan. Alusiipisissä perhoissa myös siiven pituus vaikuttaa. Tuonne häkilän alle voi surutta lyödä reilusti tavaraa.

Klassisissa streamereissä mitoitan yleensä siiven siten, että se on saman verran koukun yli kuin koukun kärjen ja koukun kaaren välinen etäisyys on toisistaan. Toki tämä tehdään aivan summa mutikalla ja silmämääräisesti, en sitä ikinä sen enempää ala mittailemaan.

Häkiläsiipisiä perhoja tulee itse käytettyä vähän, muuten kuin perus klassisissa streamereissä. Minulla on itsellä käytössä klassisiakin vain kaksi mallia, enkä ole kokenut että tarvitsisin niitä enempää. Ensi kaudelle tulen luultavasti tekemään myös mustan klasarin itselleni, ensiksi teen vain talven pimeinä iltoina suunnitelmia että mitä siihen koukulle lyön. Se on ainakin varmaa, että mustaa silkkiä tulen siihen tilaamaan jostain. Tuotakin klasaria kun katsoo niin aika pahasti ollaan menty metsään rungon osalta, toki tuo nykyinen toimii niin mikäs siinä. Eihän se silti ole silkkiä nähnytkään.

Lopuksi vielä valmis tinseli

Ja sitten ei muuta kuin sitomaan. Samalla voi syödä popcornia ja lueskella PKnetin kahlauskeskustelua. Siihen en jaksa ottaa enää kantaa blogissani.