Olemme kaveriporukalla tottuneet käymään aina juhannusviikon torstaina kalassa, jossain Keski-Suomessa ja varsin hyvällä menestyksellä. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Hannulankoski Konnevedellä, tarkoituksena saada joku parempi kala siiman päähän ja mielellään ihan ylös asti. Juurikin juhannusviikon torstaina olemme saaneet yli 60 kaloja, eikä tämäkään kerta tuottanut pettymystä. Reissuun lähdettiin pakit täynnä vähän isompia suteja, eikä alle 0,35 kaapelia sattunut edes kahluutakin taskuun.

Töissä on ollut todella kiire ja peräti kahden viikon kalastustauon sain alle tuohon kesäkuun alkuun. Käytännössä vielä parhaaseen streamerkalastusaikaan, mutta aina ei voi tehdä sitä mitä haluaa. Mielelläänhän sitä kalassa olisi, mutta asiat tärkeysjärjestykseen. Torstaina irtauduttin töistä neljän aikaan ja kamat autoon, eikun menoksi. Taivas näytti siltä, että se repeää jossain vaiheessa, ja niinhän se teki puolen yön aikoihin. Ukot oli joella seiskan aikaan illalla, siiman päähän valikoitui itsellä isoa surffia toiseen kepukkaan ja kookasta ahventinseliä toiseen. Ei tullut myllyriutan päästä nousuja, joten siirryin lenkkikivelle. Siitä muutama veto, toinen n. 55 kala hypyllä surffiin ja toinen vähän pienempi tinseliin. Ei merkkejä isommista.

Veneellä siitä rantaan ja kaveriksi seuraamaan yläpoteron elämää. Vähän aikaa se piteli hiljaista kunnes reilu 50 kala ilmaisi olemassaolostaan ja ekalla heitolla kiinni isoon mustaan Roikaleeseen. Hetki tätä ennen Teemu sai hieman isomman tinselillä, varsin pulska parin kilon täplätakki. Eipä ollut nämäkään ns. kohdekaloja, mutta ihan kelpo startti kuitenkin. Tämän jälkeen käytiin autolla tankkailemassa eväitä ja juomista reppuun, jonka jälkeen takaisin kalaan.

Tämän kokoluokan pötköä tuntui olevan yllättävän hyvin Hannulankoskessa.

Ilta tarjosi kaiken kaikkiaan Hannulankoskelle poikkeuksellisen paljon kalaa, mutta ei mitään järisyttävän isoa. Itse pomputtelin paria +60 kalaa mustan streamerin perässä, mutta eivät vaivautuneet pirulaiset tarttumaan. Joku parempi kala tuli sentään ylös asti. Suurimpana kaverin saama yläpesän 66-senttinen, joka ei kunnoltaan ollut mikään priimayksilö. Ville sai saman kalan toukokuun lopussa ja se oli silloin vielä huomattavasti laihempi, joten onneksi se oli saanut itselleen massaa hommattua. Sitten se pirun sade tuli päälle, kerättiin kamat ja lähdettiin ajamaan takaisin Kuopioon. Mustat pilvet ja sade tekivät yöstä jopa varsin pimeän, joten aamusta olisi saattanut tulla kalastuksellisesti varsin hyvä. Monesti Hannulassa on näkynyt aamuisin parempien kalojen ajoja, joten vähän harmittava päätös. Tosin olin käynyt myllyriutalla tyylikkäästi uimassa vähän aikaa selkää, joten kaikki vermeet olivat mukavan märkiä jo kahlureiden alta.

Pitää se vielä mainita, että olen pannut merkille sen, ettei hyppiviä ja aktiivisesti pikkukalaa ajavia kaloja ole näkynyt viime aikoina oikein missään. Veikkaisin, että tämä johtuu koskien suuresta kalastuspaineesta, mutta saatan toki olla väärässäkin.

Yläpesän 66-senttinen. Tämän kalan tunnistaa helposti pyrstöstä, sillä siitä puuttuu pieni palanen.

Hannulankosken esittely on luettavissa uudesta Perhokalastus-lehdestä, jonka itse kirjoitin. Siinä käydään tarkemmin läpi paikkoja, jos et ole aiemmin koskella vieraillut. Suosittelenkin kappaleen hankkimaan itselleen, jos Hannulankoski kiinnostaa, tai sinne on reissu suunnitteilla. En muistanut koskesta ottaa kuvia tällä kertaa, joten vesitilannetta ei pääse kuvien muodossa katsomaan. Sanotaanko näin, että vettä on aikalailla sopivasti. Lenkkikivelle pääsee hyvin seisomaan ja se on hieman esillä. Toki kahlaamista yläpesän alueella tai myllyriutalla helpottaisi se, että vesi laskisi vielä hieman.

Seuraavat omat reissut suuntautuvat hyvinkin todennäköisesti Äyskoskelle tai Heinäveden suuntaan, mutta mieli halajaisi kyllä Konnevedelle takaisin. Kovasti on isoja kaloja sieltä noussut, varsinkin Kellankosken puolelta.

Piti vielä sitaista vähän erilaisia assuja, nimenomaan Heinäveden reitin koskille.