Jokavuotinen Norjan reissu ajoittui viime vuotiseen tapaan heinäkuun toiselle viikolle ja Lakselvalle. Jos en aivan väärin muista, niin viime vuonna virtaamat olivat Laksilla tähän samaan aikaan n. 50 kuutiota ja tänä vuonna peräti 12 kun kalastus aloitettiin, ja alle 9 kuutiota kun se lopetettiin (mittari on jossain Skoganvarren luona). Osasin odottaa todella haastavaa kalastusta jo virtaamien ja vähäisen veden puolesta, mutta synkkiä siimoja ja painavia franciksia en jättänyt kotiin. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi. Piuhoja otin matkaan koko kelluista aina sinne 1/3/5 synkkiin, mutta kalastelin lähinnä piuhoilla, jotka olivat jostain tuolta väliltä.

Reissu sai arvoisensa aloituksen, onhan tämä niin harvinaista herkkua!

Sain itselleni luvat yhdeksi viikoksi ja pelkästään 3 zonelle. Heti ensimmäisellä luvalla toivottu vesisade piristi päivää koko luvan ajan, mutta eihän yhdellä sateella ollut mitään vaikutusta mihinkään. Maaperä imaisi kaikki vedet eikä sitä jokeen asti riittänyt, mutta ainakin se hidasti vähän veden laskua. Loppuviikon aikana ei sitten vesisateita enää näkynyt ja kovia hellepäiviä oli pitkin viikkoa. Itse kalastin pelkästään yöt, sillä en tykkää kalastaa yhtään helteillä, ja vastaavasti öisin on yleensä vähemmän porukkaa joella. Kaverit olivat viikon piiskanneet jo tyhjää Laksilla, joten en kovinkaan korkein odotuksin lähtenyt joelle. Ekalla luvalla sain kuitenkin Patokuopalta ihan hyvän kalan, semmoisen +6 pötikän. Isolla santikalla tuli tämä ja piuhana toimi F/H/I.

Kaikki reissun atlanttilaiset saivat jatkaa rauhassa kutuhommiaan.

Sagen TCX 15' ja Guidelinen Lxi 16' sekä Lamsonin ARX pääsivät koetukselle kalojen kanssa tällä reissulla. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan huikeita kamppeita, varsinkin tuo Sagen vapa. Kovakoskella yksi todella mukava herrasmies kyseli minulta, että olenko tykännyt tuosta Sagen vavasta. Kerroin, että kyllä olen tykännyt ja oikein hyvä ostos on ollut. Tähän hän sitten tokaisi vain, että "good, I've designed it". Olin vähän aikaa hiljaa kunnes kiitin häntä hyvästä vavasta....

Kalastus on huomattavasti mukavampaa kun välineet ovat kunnossa, varsinkin jos ne sopivat omaan käteen.

Harmittavaa oli, että kolmen hengen porukkamme ei päässyt kertaakaan kalastamaan samalla zonella. Kalastin peräti neljä lupaa yksin kolmosella, mikä vähän ärsytti jossain vaiheessa. Koska kaloja ei näkynyt missään eikä kalastus ollut tärppien valossa mitään ilotulitusta, niin ainahan juttuseura olisi ollut tervetullutta. Sain kuitenkin hyvin kalastettua pitkin viikkoa eikä tarvinnut paljoa ringitellä jos ei itse halunnut. Viikon saldona oli kolme rantautettua kalaa, yksi tärppi ja yksi pudotus rantakivikkoon. Tämän lisäksi sain n. kiloisen raudun ja +3 kg taimenen, jotka molemmat lähtivät ruokakaloiksi. En ole taimenta syönyt n. 10 vuoteen, joten annoin itselleni valtuudet ottaa siitä ruokakalan. Harjuksia en ottanut eräksi, vaikka niitä tuli useita.

Patokuoppa ja kaunis Lakselva. Pinturikamat kulkivat koko ajan matkassa.

Tuo kalan pudotus ei harmittanut oikeastaan pätkääkään, sillä tuosta jää pitkäksi aikaa muisteltavaa. Sain kalan vedettyä rantakivikkoon, mutta koska en päässyt pakittamaan lähes ollenkaan niin kulma meni yli ja perhot irtosivat kalan suusta. Ville sitten käveli kalan viereen ja otti pyrstöstä kiinni, mutta kala potkaisi ja jotenkin käsi onnistui lipeämään. Tämän jälkeen Ville hyppäsi kalan päälle, mutta ei saanut sitä kiinni. Minä pudotin vapani ja hyppäsin myös kalan päälle, mutta en saanut sitä itsekään kiinni. Hetken huidoimme siinä, että missä se kala on, kunnes huomasimme sen uivan polveni alta takaisin koskeen. Oikein kaunis ja kirkas n. 90 sentin pötikkä. Kiva olisi toki kuvat ottaa, mutta jokeen se olisi päässyt joka tapauksessa. Vähän myös vaikutti, ettei minun nimi ollut tuon kalan kyljessä.

Eniten tapahtumia sain parilla eri franciksellä. Heitin niitä poikki- tai ylävirtaan I/2/4:lla ja mendailin pari kertaa kunnes sain upotettua perhot ns. hot spottien kohdille. Kun kiristin siimaa ja sain ns. swingin perhoon, niin muutaman kerran kalan hermot pettivät. Toki eivät liian tai kovin usein, mutta kolme kertaa kuitenkin.

Franciksen pettämä n. 7 - 7,5 kilon pötikkä.

Kolmosella tuli sahattua kyllä kaikki poolit läpi tällä kertaa, eikä mikään paikka jäänyt kalastamatta. Näin vähällä vedellä kun poolit pääsee näkemään ja kalastamaan, niin se on kuin laittaisi rahaa pankkiin tulevaisuuden Laksin reissuja varten. Kolmannen kalan onnistuin saamaan vielä ihan kolmosen yläpäästä, välinivan yläpuolisen kosken ns. "väliniskalta". En tiedä oikein nimeä tälle poolille, mutta ei siitä ihan niskalta vaan hieman alempaa. Green monkey kelpasi tälle kalalle. Reissun ottiperhoina toimivatkin green monkey, sunray shadow ja parit erilaiset francikset. Koukkuperhoihin oli hiljaista, vaikka niitäkin tuli heitettyä ahkeraan, ja vielä kaiken kokoisena.

Green monkeyn pettämä valioyksilö.

Ylävirtaan viskattu santikka toimi myös tälle taimenelle. Ehkä jopa se kaunein taimen, jonka olen saanut.

Nyt vähän auki kolmisen viikkoa taukoa lohenkalastuksesta ennen kuin lähdemme Varzinalle viikoksi. Tällä hetkellä Keski-Suomessa on niin kauheat helteet, että toivonkin jokaisen miettivän kahdesti ennen kuin lähtee taimenta kalastamaan. Onneksi muutama koski on osannut tähän jo reagoida oikein ja pistänyt ns. puljun kiinni. Toivottavasti vielä moni muukin tekee näin. Itse en käy kalassa, ellei radikaalia muutosta tule vedenlämpöihin.

Uuenväylänsuantoa yöllä. Poolin yläpää tarjosi pari kalakontaktia francikseen.