Perhonsidonnan aloittelu on ollut takkuisaa, kuten joka syksy. Yleensä se johtuu siitä, että kesällä on tullut kalasteltua niin topakasti, että iskee kalastuskrapula eikä kalajutut oikein kiinnosta. Tällä kertaa se ei siitä johtunut ja kauden päätteeksi tulikin harmiteltua enimmäkseen sitä, että taimenta kalastin kesällä todella vähän. Laskeskelin, että kuusi täyttä lupaa olisin kalastanut ja loput pelkkiä iltapistoja. Huolestuttavaa. Lämmin kesä oli kyllä edesauttamassa sitä, että lupamäärät pysyivät alhaisena, mutta alkukaudesta en oikein selvinnyt kalalle työkiireiden takia. Lohikalassa sain käytyä onneksi parisen viikkoa, viikko Laksilla ja toinen viikko Varzinalla. Molemmista löytyy tekstinpätkät blogin puolelta, lukaise jos et ole vielä lukenut ja aihe kiinnostaa. Aivan huikea oli kyllä lohikesä!

Tässä se on sellainen kala, jota kannattaa kalastaa välillä muutenkin kuin pelkästään siimojen synkkyyksiä vaihtamalla.

Viime kaudella tuli perhoja uiteltua vähän poikkeuksellisesti, sillä surffit eivät toimineet mitenkään ylivoimaisesti alkukaudesta ja kalastus painottui muutenkin klasareihin. Klassisia streamereitä olen sitonut vähän enemmän viime aikoina ja olen innostunut niillä kalastamaan, ehkä niiden heittämisen vaivattomuuden takia. Tavoitteeksi asetin viime kaudelle yhden yli 60-senttisen kalan klasarilla, ja shinerilla onnistuinkin yhden 63:sen saamaan. Jännää oli se, että vauhtia ei klasareille oikein tarvinnut antaa ollenkaan. Ihan vapaat uitot ylävirrasta olivat tehokkaimpia, varsinkin loppukaudesta. Sellaisia uittoja, että tuntuman sai pidettyä, ja mielellään toki hallituissa heittopituuksissa. Kauden aikana uittolinjojen merkitys korostui, sillä joskus kalat ovat niistä turhankin tarkkoja. Kun on tällainen paatunut streamerkalastaja, niin pikkuperhoja ei tule uiteltua. Sitten sovelletaan erilaisia streamereitä erilaisilla uittotyyleillä. Pupakalojen kalastamiseen olin varautunut loppukaudesta, mutta aika hiljaista piteli niiden osalta.

Streamereillä kalastaminen voi olla tehokasta myös keskellä päivää. Tässä hyvänä esimerkkinä shinerilla saatu 63-senttinen.

Varsinkin loppukausi tuli ongittua pelkillä klasareilla, mutta välillä surffeilla. Toki perus mustaa tuli heitettyä ja tinseliä, mutta kalastussyvyydessä mentiin koko kausi oikeastaan lähellä pintaa. Jotenkin lyijyn käyttö on jäänyt vähemmälle ja vähemmälle. Tämä taas näkyy ehkä hieman kalamäärissä, sillä ei tule enää "kaivettua" kuten aiemmin. Joskus se perho vain pitää saada lähemmäksi kalaa. Mitallisia tuli kuitenkin viime kesänä ihan ok määrä. Isoin viime kesältä oli 65-senttinen. Tuli välivuosi isoista kaloista, eikä yli 70-senttistä kalaa päässyt edes pitelemään. Silti viime kausi tuntui jotenkin tosi opettavaiselta, kuten joka kausi yleensä.

Syksy toi tullessaan myös perinteiseen tapaansa talkoot, jotka tehtiin Äyskoskella. Poikasturojen tekeminen on aiemmin todettu toimivaksi, ja ne antavat hyviä suojapaikkoja taimenen poikasille. Näiltä alueilta on löytynytkin sähkökalastuksissa varsin mukavasti poikasia. Minusta tämä kertoo puolestaan tosi hyvin siitä, että pienellä työllä saadaan oikeasti hyviä asioita aikaiseksi. Aiemmat turot antoivatkin tosi hyviä tuloksia, joten siitä oli helppo ja hyvä jatkaa. Onneksi saatiin mukava porukka Äyskosken ystäviä kasattua talkoisiin. On tosi hienoa huomata, että ihmiset välittää näistä meidän koskista ja niiden asukeista! Äyskoskellakin alkoi olemaan kalaa jo tosi hyvin, mikä oli todella mukava huomata.

Toivottavasti poikasille on tuosta turosta suojaa, ja vielä pitkäksi aikaa!

Sidonnan aloitin tälle syksyä ahvenstreamereiden merkeissä. Perusperiaattena itsellä on ollut pari erilaista klasaria sekä pari erilaista tinseliä, mutta painoahvenia pitää varmaan sitoa vielä kaveriksi. Tämä ihan siitä syystä, että mukava on olla joku vähän luonnollisemman näköinen sidos, jolla tarvittaessa pääsee lähemmäksi pohjaa. Tuossa alla on kuitenkin kuvia "ahventinseleistä", jos näitä voidaan ahventinseleiksi edes nimittää. Sidoin kolmikon vasta testiin ja laitoin siipeen vähän eri tinseleitä ja sävyjä, muta kupari ja kulta ovat pääväreinä näissä. Sidonnassa olen kyllä tosi vaativa, enkä huonosti sidottuja perhoja hyväksy edes kalastusperhoiksi. Nyt sain sidontaankin mukavan tauon aikaiseksi, sillä Stonfon Kaiman Vise sanoi itsensä irti. Pikalukon kahva katkesi tyvestä poikki, metalli murtui.

Uutta ahventa testiin. Paljon on siivessä eri kuituja ja UV-liimasta väsäsin päät perus Antronin sijaan.

Tässä viimeisen vuoden aikana on mukava lisä omaan kalastukseen ollut erilaisten tekstien kirjoittaminen tämän blogin lisäksi. Tämä on ikävä kyllä näkynyt myös täällä blogin puolella, eikä tätä ole tullut tarpeeksi aktiivisesti päivitettyä. Viime kesälle lupasin enemmän koskikohteiden esittelyjä blogin puolelle, mutta lämmin kesä teki kyllä tehtävänsä eikä noita kalareissujakaan tullut paljoa tehtyä. Toivottavasti näitä saataisiin kuitenkin jatkossa enemmän. Koskikohteita esittelin muutaman kuitenkin Perhokalastus-lehdessä, josta iso kiitos menee Kanervan Pertille. Mukava kun saatiin aikaiseksi tällaista projektia, kiva on ollut osallistua kirjoitustalkoisiin. Onneksi lehti jatkaa nyt toimintaansa, kun sille uusi kustantaja löydettiin. Mahtava homma!

Näiden lehtijuttujen tekeminen on ollut mukava lisä omaan kalastukseen. Ostin juuri uuden pokkarin, joten jatkossa saadaan (toivottavasti) myös parempia kuvia.

Mitäs sitten ensi kesänä? Tässä vaiheessa suunnitteilla reissu Konnevedelle, yksi viikko ainakin Reisaelvalle sekä mielellään viikko Lakselvaa. Konnevedellä jos pääsisi heittämään koko kolmikon, eli Kellan, Siikiksen ja Hannulan. Tuo Reisa on itselle kokonaan uusi joki, jota odottelen kyllä innolla. Varausmaksu maksettiin jo viikko sitten ja loput varmaan ensi kesällä. Mutta, hyvin todennäköisesti ensi kesänä tapahtuu myös comeback Näätämöjoelle, jossa allekirjoittaneen lohenkalastus sai alkunsa. Taimenen kalastuksessa kalakohteina kunnostautuvat hyvin todennäköisesti Konneveden lisäksi Karvionkoski sekä Äyskoski, toki tosi monta muuttujaa on vielä matkassa. Karviollakin on nykyään liian kova kalastuspaine, joten lupien saaminen on vaikeaa eikä iltapistoja ole järkevää tehdä, jos kalastajia on lähellekään kiintiön verran. Siinä on sellainen paikka, johon pitäisi lupien määrä puolittaa ja hintoja nostaa. Pitää muistaa, että tämä on minun henkilökohtainen mielipide. Kermankoskella ei tule oikeastaan enää käytyä, koska ikinä ei tiedä onko parkkipaikalla 5 vai 15 autoa.

Hitaasti mutta varmasti edetään kohti kesää. Muutaman kuukauden päästä aletaan jo varailemaan enemmälti ensi kesän kalareissuja. Siihen asti ei muuta kuin tiukkaa perhojen sidontaa!

Tuohon ahvenparveen kun lisää vielä painoahvenia, niin luultavasti pärjää koko kesän.