Alkukausi on siitä hienoa aikaa, että isoa kalaa yleensä löytyy ja se ruokailee pikkukalan perässä. Tämän vuoden alkukesä on ollut hieman poikkeuksellinen, sillä jotenkin kalat ovat olleet yllättävän passiivia ja syöntipiikit ovat olleet lyhyitä. Ahvenen tuleminen kesti yllättävän kauan ja sitä jäi koskialueelle vähissä määrin. Salakka saapui useampaan koskikohteeseen viime viikonloppuna, joten tämä viikko kannattaisi olla kalassa.

Kalassa on käyty ja nyt ollaan pitkästä aikaa blogin äärellä. Ajattelin tehdä pienen listauksen yleisimmistä syistä, miksi kalastus streamereillä ei välttämättä mennyt niin hyvin kuin oli alunperin kuvitellut. Edelleen muistutus, että nämä ovat vain minun mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia, eikä ole olemassa mitään oikeaa tai väärää tapaa. Mutta tästäpä:

Top 10

™1. Kalastus keskitetään vääriin paikkoihin.

™2. Perhot eivät ole kalastavia.

3. Ollaan nukkumassa, vaikka pitäisi olla kalassa.

4. Heitot suunnataan 45 astetta alavirtaan ja perhojen annetaan uida virran mukana. Uittotavat ovat rajoittuneita.

5. Ei luoteta streamereihin, vaikka kala ruokailee pikkukalan perässä. Ongitaan nymfeillä, koska niillä saa luultavasti enemmän tapahtumia.

™6. Paikkoja ei rauhoiteta tarpeeksi, vaan kalastetaan kuin lohipoolin ringissä. Vaihtoehtoisesti kahlataan ne pilalle.

™7. Uitetaan vääriä perhoja väärään aikaan. Jos kala syö ahventa lähellä pohjaa, niin todennäköisyydet saada sitä pintakalvossa kulkevalla tinselillä ovat huonommat.

™8. Ongitaan liian heppoisilla välineillä ja siimoilla, tai ei luoteta niihin. Väsytetään kalaa liian kauan, joilloin se todennäköisesti karkaa.

™9. Ei uskota omaan tekemiseen, vaan kuunnellaan mieluummin somekalastajia.

™10. Ei uskalleta kokeilla mitään erilaista, kalastetaan kuten aina ennenkin.

Taimenen perhokalastus on siitä harvinaisen puuduttava laji, että päivällä kalastus on yleensä heikohkoa ja unirytmit pitää kääntää väkisin ympäri. Onko se sitten viikonlopuksi tai pidemmäksi aikaa, niin aina se tuntuu kun arkeen palaa. Siitä lohenkalastus on aivan mahtavaa, että päivälläkin saa kaloja, ja isoja. Ehkä loppukaudesta, varsinkin elokuun viimeisillä viikoilla, tykkään onkia hämärässä ja välillä aika

pimeässäkin. Monesti tummemmat, isomman profiilin putket ovat toimineet pintakalvon alla uitettuna.

Iso tinseli, iso lyijy ja PTHYI. Onneksi ei oltu nukkumassa, vaikka olikin jo pimeää ja kello paljon.

Mitä tulee kahteen ensimmäiseen kohtaan, niin onhan se kylmä fakta, että tietyt paikat pitävät isoa kalaa ja tiettyihin paikkoihin se tulee ruokailemaan. Tämä koskee ihan koskitasolla, että myös koskialueella. Monesti eri vedenkorkeuksilla tietyn kosken kalastaminen edesauttaa omaa kalastusta tulevaisuudessa, sillä osataan hahmottaa poterot ja tietyt asentopaikat tulvakoskessakin. Toisekseen, jotkut kosket vain tuppaavat olemaan enemmän ison kalan koskia, ihan vesistön ja profiilin puolesta. Vastaavasti taas kosken sisällä parhaat syönnösalueet ja poterot ovat yleensä varattuja, sille isolle. Kun näitä paikkoja sahaa tarpeeksi, niin jossain vaiheessa saattaa reissusta tulla ikimuistoinen. Ensi viikonloppuna ollaankin taas Konnevedellä sahaamassa.

™Monesti parhaat syönnösalueet pilataan liiallisella kahlaamisella. Isokin kala saattaa tulla aivan rantakuohuihin syömään, sillä taimen työntää itsensä mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Nämä mitä kummallisemmat rantalirut pitävät kyllä isoa ruokailevaa kalaa. Ei siis kannata hyökätä suoraan veteen ja kahlata. Istuu mieluummin rantapenkalla, miettii ja tutkailee ensin. Onkin hyvä muistaa, että taimen on arka kala.

Iso tinseli, iso lyijy ja PTHYI vol. 2. Kannatti valvoa yö ja olla aamulla aikaiseen koskella.

Kireitä siimoja!