Se on pitkä talvi edessä ja kausi meni taas liian äkkiä. Hyvää kalastusta taimenen osalta, vaikka olosuhteet olivat varsinkin loppukesästä haastavat vedenkorkeuden suhteen. Lohenkalastuksen osalta erittäin vaikea kausi. Heti kun ajattelee tietävänsä jotain lohenkalastuksesta, niin laji palauttaa hyvinkin nopeasti takaisin maan pinnalle (ehkä hyvä niin). Toki joskus olisi kiva saada joku kunnon Kyösti. Toivottavasti ensi kesänä. Toivotaan nyt syksylle kovia sateita, että koskivedet saataisiin nousuun. Kauden jälkeen näin matalan veden aikaan turojen ja muutenkin erilaisten kunnostusten tekeminen koskialueilla on tuotteliasta. Ahkeraa työntekoa kalojen hyvinvoinnin parantamiseksi varmasti toivottaisiin näkevän muuallakin kuin vain tietyissä koskikohteissa.

Taimenen kalastus oli tällä kaudella ehkä enemmän streamerkalastajalle soveliasta, sillä kunnon kuoriutumisia ei sattunut ainakaan omille lupavuorokausille ollenkaan. Kalat tankkasivat esim. Äyskoskella koko kauden käytännössä ahventa, mikä johti siihen, että kalat olivat erittäin hyväkuntoisia, lihavia ja oikein topakoita vastuksia siiman toisessa päässä. Pari kertaa päästiin Äyskoskella ihan kunnolla jarrullekin, mikä on monesti harvinaista kun kalastaa raskailla vehkeillä, tukevilla koukuilla ja paksuilla perukkeilla. Toki omaa järkeä pitää monesti käyttää, sillä jos kala lähtee kovaan kuohuun, niin pakko on antaa vähän siimaa ettei koukku tee pahaa jälkeä kalan suupielille.

Erittäin lihavassa kunnossa oli tämäkin kala. Lie ahven maistunut kesällä?

Mutta missä on salakat? Konnevedellä kalastaessani törmäsin salakkalauttoihin vain Kellankosken loppuliu'ussa ja ylhäällä niskalla. Siikakoskella ajoja ei näkynyt kesäkuussa, eikä niitä rannoilla pyörinyt. Huomasiko joku muu saman? Äyskoskella salakkaa ei ollut oikein koko kesänä. Ajoja näkyy vuosi vuodelta vähemmän, johtunee varmaan osittain kovasta kalastuspaineesta.

Äyskosken "kiertopalkinto" yläkoskelta. Tämäkin yksilö oli todella hyväkuntoinen, toisen puolen suupieltä lukuun ottamatta.

Olen seurannut lajin sosiaalisessa mediassa vallovaa keskustelua taimenien revityistä suupielistä ja klikkereistä. Taidan aukaista oman sanaisen arkkuni asiaan erittäin lyhyesti tässä blogin puolella. Tässäpä aiheeseen liittyen ja muutama oma huomio kaudesta, joilla ei ole tarkoitus aloittaa paskamyrskyä, vaan ennemminkin herättää ajatuksia.

Ensiksi ne kalojen suupielet, hakattu ja leukaluut leikattu irti. Keskustelin yhden kovan luokan perhokalastajan kanssa aiheesta Varzinalla. Tulimme siihen lopputulokseen, että nykyisin suositut, ohuet fluorocarbon siimat, luultavasti leikkaavat yläleuan luun irti. Kun katsoo jälkeä, näyttäisi kuin se olisi viilletty mattoveitsellä poikki. Muita jälkiä ei löydy, emmekä muuta järkevää selitystä keksineet kyseiselle ilmiölle. Väkäsetkin ovat edelleen turhan yleisiä jokaisella koskella, suupielet sitten sen näköisiä. Paras tapaus kesältä oli virvelimies, joka heitti vaappua kahdella kolmihaaralla koskella, missä ko. alueella ei olisi saanut virveliä heittää ja väkäset olivat tietenkin puristamatta. Mainitsin ystävällisesti asiasta, niin vastaus oli "kyllä kyllä". Jälkikäteen kuulin hänen ihmetelleen ääneen, että ihme pätemistä kanssakalastajalta. Väkäsiä ei myöskään puristeltu.

Toiseksi ne kuuluisat käytöstavat ruuhkakoskella. Aloitetaan oma kalastus kolmen metrin päästä alavirrasta ja kahlataan aivan keskelle virtaa, suoraan paikan päälle mitä oli tarkoitus kalastaa lirkkimällä ylävirran puolelta. Onneksi tämä on poissuljettavissa sillä, että varaa kosken omalle porukalle. Omalta osin tämä on mennyt jo tähän täysin, eikä irtolupia tule heitettyä ruuhkakoskilla kuin harvoin. Kermalla kävin kerran ja taisi jäädä viimeiseksi reissuksi.

Käsittääkseni oma kalastus aloitetaan tulemalla perästä ylävirran puolelta, ei kahlaamalla suoraan alapuolelle. Joku miettii varmasti omassa mielessään, että jos luparahan maksaa niin saa kalastaa kuin itse haluaa. Toki saa, antaa mennä vaan jos siltä tuntuu. Saa kai sitä mennä heittämään lohijoellakin, jos ei ringissä viitsi odotella, sillä onhan sitä luvan sinnekin maksanut. Joskus olen kuullut, että nostokoukustakin saattaa saada selkään jos siellä soveltaa liikaa eikä huomioi muita kanssakalastajia.

Kolmas ja suurin huolenaihe, eli miten voivat lohikannat Finnmarkissa? Aivan käsittämättömän huonoa mm. Laksilla, Reisalla ja kuuleman mukaan myös Altalla. Silti kun saalistilastoja katsoo monessa paikassa, niin vapautettujen kalojen määrä on jotain 2-5% luokkaa koko vapasaaliista. Miksi? Erittäin huolestuttava ilmiö on se, että ruokakaloiksi otetaan kaikki isot kalat, pahimmillaan väriä katsomatta. Se +10 narttukala on aika arvokas ison kalan geeniperimältään ja jokusen mätimunan laskee sitten kutuvaiheessa. Jos sitä lohta haluaa syödä, niin miksi ei voi ottaa jonkun titin silloin tällöin ruuaksi? Ehkä kaikista eniten vihaan sitä mantraa, kun joku sanoo että "ei minun omalla tekemisellä ole mitään merkitystä". Lakselvan "meritaimenen" pyynnistä en jaksa edes kommentoida. Jos vaikka ne pönökuvat jättäisi postaamatta samantien, ettei Norskit vedä herneitä nenään kuten taas tänä syksynä. Muutenkin suomalaisten suosio norjalaisten keskuudessa on mitä on. Jos ne pönökuvat on pakko laittaa someen ja lohi on mielessä, voisiko miettiä laittavansa kuvat vasta talvella? Loppukaudesta suurin osa saaliista on kuitenkin isoja naaraskaloja, joilla kutu menee pahimmassa tapauksessa sekaisin ja näin ollen kokonaan välistä.

Yksi kolmesta Reisan kalastani tällä kaudella, vaikka jokea tuli ongittua 12 lupaa. Tiukassa oli kalat. Tämäkin kala luonnollisesti C&R.

Neljäs ihmetyksen aihe on vallitseva tehokkuusnäkökulma kalastuksessa. Paikallinen kalastustarvikeliike sanoi, että kalastajat toivovat klikkereitä myyntiin, jotta saa pidettyä lukua omista kaloista. Mikä on kalastuksen merkitys nykyään, onko se mennyt liian kilpailuhenkiseksi? Tästä olen käynyt pitkiä keskusteluja ja lopputuloksena joka kerta sama, onko kalareissu onnistunut vasta silloin kun saa määrällisesti eniten kalaa? Onko tämä syy siihen, että siitä klikkeristä pitää laittaa sosiaaliseen mediaan kuva? Harmittavan usein näkee sitä, että kahlataan keskelle koskea, jonka jälkeen kalastetaan rantahujuista takaisin tullessa sitä 15-25 senttistä taimenen silppua. Rantaan kun tullaan niin mainitaan ylpeästi, että kolme kalaa sain. Tällainen kalastus ei mene minun jakeluun, pahoittelut.

Monesti pidetään epärealistisena sitä, että kalastusta voisi kohdistaa pelkästään isompiin kaloihin, ja että pieniä kaloja tulee väkisin. Kyllä, niitä varmasti tulee silloin tällöin väkisin, vaikka miten kalastaisi ja millä. Omassa saalistilastossa tällä kaudella on alle 45 senttisten kalojen suhde yli 60cm kaloihin 55/45. Voi olla myös sattumaa, vai onko? Päivällä jos kalastaa pääsääntöisesti niin mahdollisuus isompaan on huonompi ja pienempi ruokailee aktiivisemmin. Iso kala varaa sitten hämärässä ne parhaat syönnösalueet. Muutenkin ruokailu ajoittuu isommalla kalalla pääsääntöisesti iltaan ja yöhön, sekä aamun varhaisille tunneille. Kaikkia rantaliruja ei mielestäni ole pakko kalastaa, sillä niistä ei tavoita kuin poikasia ja pientä silppua. Kun kylmä fakta on kuitenkin se, että C&R kalastuksella on myös varjopuolensa, niin miksi oma-aloitteisesti kohdistaa kalastusta pieniin taimenen poikasiin. Ennemmin ottaa vaikka kunnon virallisen munat pataan -reissun, sillä niitä tulee väistämättä kaikille.

Kaunis Reisaelva. Ensi kesänä nähdään taas!

Nyt on sitten aika keskittyä muihin askareisiin. Metsästyskausi jää itseltä välistä, sillä ensi viikon sunnuntaina olisi muutto ulkomaille viideksi kuukaudeksi. Katsellaan keväällä sitten kalakuvioita kuntoon, sumarireissujakin voisi heittää kun tänä keväänä se oli oikeasti niin mukavaa monen vuoden tauon jälkeen. Ensi kesälle onkin mukavasti jo lohilupia varattuna ja Venäjä kutsuu jälleen.

Kiitos kuluneesta kaudesta kaikille kanssakalastajille koskien varsilla, kavereille ja lukijoille. Harmittaa kun blogi on jäänyt vähän taka-alalle, vaikka toiveita kirjoitusten suhteen on tullut. Syytetään vaikka alkukesästä valmistunutta pro gradu -tutkielmaa. Toivottavasti ensi kausi tuo mukanaan hienoja hetkiä, aloitetaan siis siihen valmistautuminen tarpeeksi ajoissa.

Kauden top3 streamerit:

1. Iso tinseli (hopea lametta). Tämä perho se vain jaksaa yllättää toimivuudellaan kaudesta toiseen.

2. Musta roikale. Toimii hämärässä kuin se kuuluisa junan vessa.

3. Ahventinseli. Varsinkin loppukaudesta aivan ehdoton ykköspeli, ei tarvinnut muita perhoja edes viskoa.

Kauden top3 lohiperhot (huonolla otannalla):

1. Francis. Synkkää kaapelia ja ruoppaamalla. Vapaalla uitolla ei itselle oikein onnistumisia tullut, vaan kaikki kalat poikkeuksetta viime kesiltä upotuksen jälkeen kun perho saadaan driftiin.

2. Santikka eri variaatioineen. Yleisperhojen yleisperho.

3. Tuhnu. Käytännössä kokonaan harmaat eri variaatioineen, kulkevat omassa porukassa nimellä tuhnuperhot.

Iso tinseli piti haavin märkänä läpi kauden. Toivottavasti sama tahti jatkuu myös ensi kesänä.