Reilu kuukausi vaihto-opiskelua on nyt takana ulkomailla ja varsin mielekiintoista on ollut. Matkustelu avartaa, suosittelen lämpimästi kaikille. Mutta itse asiaan, eli tästä aiheesta on tullut sen verran pyyntöjä, joten kulutetaanpas Tsekkien kansallinen vapaapäivä blogin kirjoittamiseen. Avataan tekstissä siis hieman joitain tekniikoita streamerin uittamiseen ja heittojen suuntaamiseen. Oikeastaan kirjoittaminen ei ole tässä se hankalin osuus, vaan nuo ihanat piirrustukset. Onneksi Paint pelastaa, vaikkakin onhan nuo melkoisia tuherruksia. Helpoin tapa ratkaista ongelma oli piirtää kivi, sille peili ja kala sinne peiliin. Kalojahan on paljon muuallakin kuin peileissä, mutta uittotyylit ovat samanlaisia missä sitten kalastaakaan. Kuvissa musta pallura kuvastaa kiveä, sininen viiva virtausta. Kala ei näytä ollenkaan taimenelle, mutta sitä se kuitenkin on. Viivat ovat heittojen ja uittojen sekoituksia, simple as that. Olin laiska, joten laitoin kalan aina samaan kohtaan kun piirsin viivat aina samalle pohjalle. Tosiasiassahan niitä on pitkin peiliä, kiven etu- ja takakulmassa sekä edessä. Nuo virtaukset tuovat sapuskaa, joten ne pitää kalastaa huolella eikä heittää perhoa aina suoraan peiliin. Löysin blogista muuten uuden ominaisuuden, eli noita tuplakuvia voi klikata auki ja siihen tulee lisää tekstiä näkyville. Mahtavaa.

Monesti harmittelen kuullessani, että streamerkalastus on liian yksitoikkoista, tai että uittotavat ovat varsin rajoittuneita. Jos puhutaan virallisesta larvastuksesta, niin voiko sitä tehdä muuten kuin heittämällä ylävirtaan? Jos puhutaan pupakalastuksesta, niin ottaako kala yleensä muuten kuin viistävään tai vapaasti uivaan pupaan tai esim. caddikseen? Toki lyijyä voi laittaa eteen ja antaa pupalle nostetta, jotta se imitoi pintaan nousevaa pupaa. Näin sain ensimmäisen yli 60 kalan joskus aikoinaan Huopanalta. Sen muistan kyllä aina, oli sen verran hieno, rasvaevällinen ja kirkas yksilö. Taisi Huopanan kalastukset olla omalta osaltani sitten siinä. Joka tapauksessa, minun mielestäni streamerkalastus on erittäin aktiivista kalastusta, jota ei uittotavat tai heittosuunnat rajoita, päinvastoin. Mitä enemmän soveltaa ja käyttää erilaisia uitto- tai heittovariaatioita, lopputulos on yleensä parempi. Ei toki välttämättä kalan kannalta.

Mielestäni perhon uittaminen on kaikki kaikessa. On hyvä miettiä, milloin perhon tulisi antaa upota, milloin sille annetaan vauhtia esim. strippaamalla tai vavalla, minne heitän perhoni ja kuinka siimaa mendaan. Vavan, siiman ja miehen välinen koordinaatio tulee olla kunnossa, ns. symbioosissa. Vavalla voi antaa perholle helposti vauhtia pitämällä siihen tuntuman ilman strippaamista, sillä voi antaa perholle pientä värettä mikä voi saada kalan ottamaan perhoon. Monesti näkee perhoja heitettävän hyvin monella eri tyylillä, mutta heittosiima elää vedessä omaa elämäänsä eikä vavalla tehdä muuta kuin pidetään sitä pystyssä tiettyyn suuntaan tai suorana alhaalla. Näillä kahdella elementillä saa kauheasti asioita aikaiseksi, kunhan ymmärtää kuinka sitä perhoa saa parhaiten uitettua toivomallaan tavalla. Siimaa tulee korjata, sitä pitää nostaa vedestä, sitä tulee stripata ja tehdä vavalla vielä samaan aikaan monta eri asiaa. Mielestäni tämä monesti erottaa kokeneemman streamerkalastajan ns. normikalastajasta. Muista siis heilua paljon ja näyttää typerältä.

Tämä on itselle se kaikista mieluisin tapa aloittaa tietyn paikan kalastaminen. Alapuolelta, etureunaa ja heittoa pidentämällä. Tämän jälkeen voi siirtyä peilin puolelle, jonka jälkeen vaihtaa uittotyyliä tai halutessaan kokeilla lyijyn kanssa.

Kun vedet ovat lämmenneet, niin tykkään yleensä aloittaa kalastuksen kalan alapuolelta, jos se vain on mahdollista. Ylävirtaan suunnatut vapaat uitot eivät kuitenkaan välttämättä tuo toivottua tulosta, joten silloin uittotyyliä tulee vaihtaa. Toki suosittelen vaihtamaan perhoakin aktiivisesti. Monen monta kertaa on käynyt niin, että perhon on pitänyt valua peiliin sen yläpuolelta ns. ruokailulinjaa pitkin. Näin olen saanut tyhjältä tuntuneesta spotista sen ison ja viisaan kalan ottamaan esim. isoon surffilautaan. Jos uittonopeuden vaihtelu ei auta, perhoa voi lähteä tarjoamaan syvemmälle. Joskus taimenet ovat hieman kranttuja, ja perho on saatava aivan niiden nenän eteen.

Jos kalastetaan ylävirtaan, niin perhoon saa helposti värettä vaikka nykäisemällä vapaa hieman alavirran suuntaan. Tätä voi toistaa koko ajan; nykäisy, pitkä strippaus, nykäisy, pitkä strippaus. Vapaata uittoa tulee tehdä siten, että ei anneta perholle vauhtia ollenkaan, vain siimaa stripataan pelkästään tuntuman pitämiseksi. Vapaa on hyvä pitää tässä ylhäällä, tai pitää heittosiimaa pussilla ja vapaa alempana. Jos kalastetaan lyijyn kanssa, niin perhoa voi nostaa oletetun kalan kohdalla. Kuva alla.

Tässä vastaavasti kalastetaan kalan rinnalta, mieluusti lyijyn kanssa. Perhon upotuksen voi keskeyttää ja vetää perhoa itseään kohti. Vetovaiheessa monesti paukkuu, jos pelkkään vapaaseen upotukseen ei ota.

Seuraavassa kuvassa on sitten erilaisia variaatioita hieman lisää. Eli perhoa voi heittää surutta peiliin tai sen yli ja stripata kovaa peilin halki itseään kohti. Monesti tämä tekniikka toimii, mutta se ei ole mielestäni se paras mahdollinen ratkaisu. Vastaavasti oikean puolisessa kuvassa kalastetaan peiliä ja sen takakulmaa, jossa varsinkin pidemmät, kiven yli kohdistuneet heitot saavat kaloihin liikettä, Näissä pitää muistaa pitää tuntuma hyvänä ja vapa nostaa korkealle, sillä peilin pyörteet voivat saada heittosiiman menemään melkoiseen syheröön. Jos näin käy, niin senhän tietää, että kala hyväksyy juuri sen uiton kun sinulla ei ole mitään tuntumaa perhoon. Toki tässäkin tulee aloittaa lyhyemmällä siimalla, että heittosiima ei heti säikäytä kaloja. Tässä testataan sitä vavan, siiman ja miehen symbioosia. Kuitenkin, suosin kalastamaan toiselta puolelta ensin, jos se on helposti tehtävissä.

Suorat

Poikki peilin

Jokaisessa koskessa on sellaisia spotteja, joista kalatapahtumia saa vain tietyllä tavalla uittamalla. Niitä on toki harvassa, ja ne löytää vain onnistumisten kautta. Otetaan nyt esimerkiksi Äyskosken rantahuju Patolan puolelta, puusillan alta. AIka harvoin paukkuu yläpuolelta roikottamalla, ainakaan itsellä. Jos paikka on sellainen, että yläpuolelta paukkuu tai vesi on kylmää, niin sitten on hyvä aloittaa ylhäältä. Monesti yläpuolelta saa hyvää driftiä perhoon jos kalastaa poikki peilin, mutta tartuttamisessa on ongelmia ja siima tulee osata nostaa kiven yli nätisti. Tätä pitää harjoittaa monessa paikassa jo senkin takia, että perhoa ei pääse tarjoilemaan muualta kuin oletetun kalan yläpuolelta. Joskus on kiva myös jättää perhosiima lepäämään kiveä vasten tai sen päälle, jotta perho jää mukavasti lipluttelemaan peiliin tai sen rajavirtaan. Kannattaa joskus kokeilla.

Yläpuolelta kalastaessa suositaan monesti 45-asteen heittoja, ja perhon annetaan uida suoraan alapuolelle. Tällä tavoin varsinkin kylmän veden aikaan saadaan hyvin tapahtumia, mutta sitä kannattaa vähentää oletettavasti vesien lämmettyä. Toisaalta lyijyn kanssa voi perhoa hyvin pompotella yläpuolelta.

Otetaan loppuun vielä pieni yhteenveto ja laitetaan joku kalakuva, että saadaan blogin esittelykuvaa mielenkiintoisemmaksi. Yhteenvetoa tästä:

1. Aloita läheltä, elä heitä perhoja esim. suoraan peiliin. Kokeile ensin lyhyellä siimalla ja pidennä sitä koko ajan. Vastaavasti voit kahlata ylöspäin tai lähemmäksi kalaa. Ei pidä kuitenkaan pelätä kalastusta pidemmällä siimalla.

2. Sovella eri uittotyylejä ja eri heittosuuntia. Elä aina aloita kalan yläpuolelta ja heitä poikki- tai alavirtaan.

3. Suosi vapaita uittoja, ne ovat olleet yleensä tehokkaimpia.

4. Lisää tarvittaessa lyijyä ja anna perhon upota kunnolla.

5. Keskity vavan ja siiman monipuoliseen käyttöön uiton aikana, niillä saa ihmeitä aikaiseksi.

Äyskoskella oli tänä vuonna hyvin isompaa kalaa. Tässä yksi karkeampi, joka ei kelpuuttanut mitään pinnassa tulevaa, ihan yksi ja sama mihin suuntaan perhoa heitti. Piti heittää pitkälle yli ja antaa upota kaikessa rauhassa.