Hei!
Tällä kertaa vedetään nopeasti nippuun kevään sumarikalastusta omalta osalta. Samalla avaan hieman omia ajatuksia sumarikalastuksesta ja avaimia sen onnistumiseen. Sumarikausi ei ole nimittäin vielä ohi.
Vallitsevan tilanteen vuoksi ihmisillä on ollut aikaa käydä kalassa, mikä on näkynyt jokivarressa. Korrikevät on ollut mielestäni vähän haastava kuoriutumisten osalta, myös kelien, ja aika paljon on kuullut tarinoita "tyhjänlaisista" kalareissuista. Tuntui, että pääkuoriutumiset sattui juuri sille viikolle, kun itse ei ollut kalassa. Sääennusteita kyttäävälle kevät on ollut huono, olisi ehkä pitänyt vain mennä huonommallakin kelillä kalaan. Itsellä tämä korrikalastus on jäänyt taka-alalle muutaman vuoden, ja monta kevättä on jäänyt kalastamatta putkeen. Viime keväänä sain vähän kipinää takaisin tähän harrastukseen, ehkä syynä olivat kirkkaat kalat ja yksi iso pintaperhotaimen.
Pinturikaloja vuosimallia 2020
Kävin maaliskuussa joka viikko haistelemassa tunnelmaa jokivarressa, kuitenkin ilman kalavehkeitä. Saatoin ohikulkumatkalla pysähtyä Äyskoskella tai ajaa asioikseni Kuopiosta katsomaan miltä jokivarressa näyttää. Oman kalastuskauden avasin virallisesti 18. pv maaliskuuta ja nimenomaan Äyskoskella. Patolasta sain kevään ensimmäisen kalan, vieläpä toisella heitolla, sopivasti pinturilla, ja aivan sokkona viskattuna. Talvella pohdin pitkään, että teen itselleni erilaisia caddiksia foamista, joita kokeilen sitten kesällä ja korriaikaan. Musta caddis toimi ensimmäisillä reissuilla hyvin, mutta sen jälkeen CDC-siipiset veivät voiton. Tällä kyseisellä reissulla korreja ei vielä hirveästi näkynyt, mutta aktiivisia kaloja paikansin kuitenkin loppuliu'usta, mitä pidän muutenkin kosken parhaani paikkani näin korriaikaan. Se on tarpeeksi matala ja virtaukset rikkovat kosken pintaa sopivasti, jotta siitä on helpompi saada kalat ottamaan. Se vaan tuntuu muutenkin pitävän hyvin kalaa ja iso määrä kalaa talvehtii alamontussa.
Käsittääkseni Äyskosken loppuliu´usta on tänäkin vuonna saanu ainakin neljä mitallista ja onhan noita ilmeisesti tippunut muutama kalastajilta, myös itseltäkin. Harjuksia oli tällä reissulla kuitenkin paljon, kaikenlaista 35 - 50 sentin väliltä, ja ne purivat hanakasti pinturiin. Alkoi vain pinturit vettymään ja olemaan siinä hapessa, että piti alkaa toppuuttelemaan kalastusta ja alkaa paikantamaan isompia kaloja. Tällä reissulla niitä ei kuitenkaan siiman päähän eksynyt. Taimenia alueella oli myös, mutta miedommassa virrassa kuin harjukset, sillä ne viihtyvät hieman voimakkaammassa virrassa.
Kauden ensimmäisellä kalalla oli mittaa 56 senttiä.
Kävin paljon päivystämässä myös Karviossa, mutta heikoin tuloksin. Kyllä se niska oli niin miehitetty, että piti improvisoida ja lähteä etsimään kaloja muualta. Huono oli menestys. Olen kalastanut pääasiassa Äyskoskea nyt kevään, koska siellä kuoriutumisten määrä on yleensä verrattain parempaa kuin muilla lähialueen koskilla ja kalaa on paljon. Varsinkin kosken alaosilla, missä on isoja ruokolauttoja ja kaislikkoja. Tällä alueella korria kuoriutuu läpi vuorokauden tasaisen tappavasti, toki keliolosuhteiden pitää olla suotuisat. Patola oli omilla reissuilla todella hiljainen korrien suhteen, mutta kaloja siitä saa keliä katsomatta kun jaksaa kaivaa.
Patolasta pudotin tällä viikolla ison kalan liitsistä ja useita harjuksia sain. Muutama muu myös putosi, mutta kaikki kalatapahtumat poikkeuksetta kaivamalla. Ainoa reissu tälle kevättä kun päätin alkaa ruoppaamaan, aiemmin minulla on ollut pelkät pinturit matkassa. Kyllä se ruoppaaminen on vaan tylsää hommaa, mutta ikävän tehokasta. Ainahan se pinturilla on kiva kalastaa, varsinkin jos pääsee heittämään pintovalle kalalle.
Patolassa ja koko Äyskoskella on ollut tänä keväänä todella hyvin harjusta ja ne ovat olleet hyväkuntoisia. Isoin harjus rikkoi tasan 50 sentin rajapyykin (ei kuitenkaan tämä kyseinen yksilö).
Omat vinkit sumarikalastukseen
Joskus joku sanoi jossain Facebook-ryhmässä, että kalat löytyvät talvella samoista paikoista kuin kesällä. No tämähän ei pidä paikkaansa, ei sitten pätkääkään. Keskitytään niiden miedompien virtojen alueisiin, kuten suvantoihin, niskoihin ja loppuliukuihin. Korreja löytyy sieltä monesti sieltä missä on pusikkoa, heinikkoa, jäiden reunaa mitä kömpiä, ruokolauttoja tai kaislikoita yms. niin aina parempi. Huopanan ruokolautat ovat kyllä hieno paikka, tai siis olivat. Silloin kun siellä sai vielä kalastaa. Mutta, joskus kalat löytyvät sieltä järveltä mistä niitä ei edes tajua etsiä. Monesti koskialueelta kun poistuu pitkänkin matkaa, niin saattaa tavoittaa hyviä korrikaloja.
Tässä muutama tipsi jakoon, kiitos kavereiden neuvoille ja omille kokemuksille.
Pinturi:
- Kanna mukanasi ohutta kärkeä, tarvittaessa esim. 0.12 - 0.15. Hyvä "perus" paksuus on 0,18.
- Suosi fluorocarbon kärkeä. Se kelluu hieman matalammalla ja sen näkyvyys on kalalle huonompi. Se on näin ollen parempi niille ns. aroille kaloille.
- Elä tee lenkkisolmua, vaan sido pinturi kiinni kiinteällä. Tästä on etua silloin, kun ei kalasteta rikkonaista virtaa tai kun kalat ovat valikoivia. Yksi siima perhoon vai kaksi, kumpi on parempi aralle kalalle, jotta se hyväksyisi sinun pintaperhon?
- Tutkaile ja istu jos näkisit aktiivisia kaloja. Jos niitä ei näy, niin heitä sokkona. Kun tiedät missä ne kalat ovat, niin miksi et heittäisi sokkona? Näin minä olen saanut kaikki isoimmat korrikalat. Voi tulla pitkiä päiviä jos keskittyy pelkästään kyttäilyyn.
- Pinturia voi käyttää indikaattorina, laita korrinymfi perään.
- Ainoa kalastus, jossa käytän itse valmisperukkeita on korrikalastus ja nimenomaan pintaperhoilla. Hyvin kartioitu peruke on siitä kiva, että peruke oikeaa kunnolla eikä niitä myttyjä lennä kalan päälle. Siihen valmisperukkeeseen voi vaihtaa helposti paksuudeltaan erilaista kärkeä, jotta peruke säilyy koko kevään.
Pinnan alta:
- Suosin itse uppopiuhaa pelkän lyijyn sijasta. Kellusiimalla perho saa mielestäni liikaa nostetta kun veto alkaa. Lisäksi loivassa kulmassa uppopiuha uittaa perhoja huomattavasti hitaammin, sekä uppoavalla piuhalla pääsee tehokkaammin uittamaan oikeasti sitä pohjaa ja pitkään. Toki molemmille on omat paikkansa, eikä uppopiuhoja oikein joka paikassa voi heittää. Lyijyllä perhot saa nopeammin pohjaan ja perhoja voi pompotella paremmin ja ne saa oikeasti nopeasti sinne monttuun. Joidenkin mielestä tätä luokitellaan puhtaasti makuasiaksi.
- Heitä ylävirtaan, anna upota rauhassa ja pidä tuntuma. Joskus kun tiedät missä se monttu on ja mistä se kala siihen perhoon ottaa, niin voi ihan rauhassa mendailla ja odotella. Kun tuntuu, että nyt on perhot syvällä ja hollilla, niin sitten ottaa perhoon vasta tuntuman. Ei kannata aina viskata perhoa 45 astetta alavirtaan.
- Uita perhoa rauhallisesti. Liian nopea siiman sisään strippaaminen on myrkkyä. Maltti on valttia.
- Käytä pikkuperhoilla kalastaessa indikaattoria (kukkupallo). Tapsin mitta n. 1,5x kalastettavan alueen syvyys ja voit laittaa esim. painotetut larvat siiman päähän. Jos indikaattorilla kalastetaan, niin perhosiiman tulee luonnollisesti olla sitä kelluvaa mallia.
- Painota streamereitä, joko päällä tai lyijyä laittamalla runkoon. Toimivia malleja esim. liitsit, erilaiset simput ja pienet tinselit.
Kärki 0,16 fluoro ja sokkona heitetty, korkealla kelluva CDC-siipinen pintaperho olivat yhdistelmä, jolla narrattiin tämä 61-senttinen taimen Äyskoskelta.
Miksi tätä päivitystä tehdään nyt, eikä ennen korrikautta? Sen takia, että kuoriutumiset ovat nyt ohi ja nyt odotellaan munintalentoja. Moni tuntuu olettavan, että korrikausi loppuu huhtikuun puoliväliin mennessä ja sen jälkeen alkaa synkkä välikausi. En itse kuvailisi sitä välikautena, vaan kautena jolloin kannattaa edelleen käydä kalassa. Varsinkin jos niihin munintalentoihin vain sattuu kohdalleen. Taidan istahtaa perhopenkin ääreen ja alkaa täyttämään rasioita seuraavaa korrireissua varten, jälleen kerran.
Kireitä sinne!