Kesän lohireissut sijoittuivat tällä kertaa Suomen puolen Näätämölle ja alkavaksi perinteeksi muodostuvalle Reisaelvalle. Lohireissu yksi, eli Näätämön keikka, heitettiin kaverin töiden takia kesä- ja heinäkuun vaihteessa, mikä ei kalamäärällisesti ole ehkä se kaikista paras aika. Isoa kalaa sieltä lähdettiin hakemaan, vaikkakin kyseisellä joella kalan keskikoko ei ole kaikista paras ison kalan kalastukseen. Hieno ja kaunis joki, erämainen fiilis sekä vähemmän ruuhkaa, vain kalatilanne hieman huolestuttaa.

Näätämöjoki on harvoja paikkoja minne nykyään saa vielä hyvin lupia, eikä tarvitse edellisenä syksynä tietää jo mille viikolle reissu varataan ja minne. Monesti varausmaksut tulevat jo maksuun edellisen vuoden puolella, tätä pelkoa ei Näätämöllä ole. Tällä hetkellä on monta paikkaa jonne ei oikein saa edes lupia, kaikki on kestovarauksia pakan alta. Toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta harmillista jos ei ole vielä päässyt ns. sisälle touhuun. Minä aloitin oman lohenkalastukseni Näätämöjoelta reilu 10 vuotta sitten, joten oli toisaalta kiva palata samoihin maisemiin uudelleen. Todella kiva reissu ja menisin mielelläni uudestaankin. Ajankohdaksi valitsisin ehkä elokuun, ottaisin yhden käden vavan mukaan ja heittäisin viikon pinturia. Se olisi mukavaa. Lupien hinnatkin ovat oikein asialliset ja niiden määrää on hyvin säännöstelty, joten ringissä ei tarvitse heittää.

Jos nyt Näätämön kuutta lupaa kuvailisi yhdellä sanalla, niin se voisi kalastuksellisesti olla vaikka "puuduttavaa". Kala oli tiukassa, eikä ranteita tarvinnut hirveästi kiusata väsytellessä. Neidenin puolelta sillä viikolla kalaa nousi hyvin, vaikkakin kesä on ollut kokonaisuudessaan huono. Kuulin jopa, että Norjassa suunnitellaan viiden vuoden kalastuskieltoa merialueelle huolestuttavan kalatilanteen takia. Propsit siitä, vielä kun saisi tuon verkkokalastuksen aisoihin myös Suomen puolella ja käsitteen C&R kalastus hieman yleisemmäksi. Itseäni ainakin henkilökohtaisesti sapettaa tuo isojen kalojen kolkkaus, kun joella tuntuu olevan hyvinkin yleistä tuo yhdestä eräkirjastakin tuttu lausahdus "kaikki kalat papitettiin kalan väriä tai kokoa katsomatta." En nyt muista tarkkaan menikö lausahdus juuri näin, mutta jotain sinne päin. Siellä oli kanssakalastajat jo huudelleet C&R kalastajille Neidenin puolella että "vi=¤n eläinrääkkääjät", asiallista menoa. Pistää jopa joskus mietityttämään. Joellahan on mielestäni valtava potentiaali, kalastusta pitäisi vaan säännöstellä paremmin.

Näätämöjoki sopii kalastajalle, joka tykkää tepastella rinkka selässä ja nauttia luonnosta, ehkä myös itikoista. Patikkamatkaa tulee helposti lähemmäs 20 kilometriä päivässä jos kalastelee jokea edestakaisin. Selkeät ja "hyvät" kalapaikat ovat hieman etäällä toisistaan, paitsi Kontinpaistaman alueella. Meillä oli majoitus Saunakoskella, jota tuli kalasteltua eniten. Täsmäiskuja oli helppo tehdä Saunakoskelta hieman alavirtaan hiekkasärkille, tai vastaavasti ylöspäin Vinkiävirralle. Päiväreissu tehtiin Kontinpaistamalle, harmittavasti illalla vain alkoi sataa kaatamalla vettä, joten Pyöriäsuvannon yläpuolelle ei tullut mentyä.

Onnistuin saamaan yhden kutosen kalan. Hauska lasku oli kyllä kokonaisuudessaan. Ensiksi sain kolme isoa harjusta ja tämän jälkeen luulin edelleen, että sain vieläkin isomman harjuksen koukutettua. Hetken päästä luulin sitä jo titiksi, jonka jälkeen otettiin kymmenen metrin lähdöt, joten ajattelin että onpas poikkeuksellisen virkeä titti. Vasta näköhavainnon jälkeen rannassa tajusin, että ei tämä ole edes titti vaan iso jalka. Olisiko kala ollut jo vähän valmiiksi piimällä. Onneksi oli hyvin kiinni, niinkin hyvin että pudotti veret. Noh, siitä otettiin sitten ruokakala. Noh, ja se siitä C&R kalastuksesta, vieläpä narttukala...

Jos joku on lähdössä Näätämölle kalaan vielä tälle kesää, niin suosittelisin ottamaan ainakin mukaan pomperoita, surffilautoja, santikoita, joku pienempi francis ja perus koukkuja. Tekniikoita on hyvä vaihdella, esim. santikkaa on kiva heittää intterillä ylävirtaan ja vetää pussilla päin naamaa. Pinturillahan tuolla on kiva kalastaa ja siihen varmasti myös puree. Koukut nyt toimii Näätämöllä aina, ei siinä hirveästi mene pieleen jos ottaa mustaa ja oliivia mukaan. Yhden käden kepillä varmasti pärjää, ainakin noilla paikoilla missä me kalastimme viikon aikana.

Mistähän tuokin vekki on kylkeen tullut? Moni sanoisi, että kyseessä on hylje, mutta voisiko olla koukun repimä kylkkäri?

Saunakosken niska. Koko ajan oli sellainen tutina, että kohta tärähtää kun tuota niskaa kalasti, mutta ei nykinyt.

Kuvan perusteella näyttää tylsältä paikalta, mutta tuon keskisärkän alapuolinen hiekkapenkan reuna oli hyvää vettä. Vaikka ei uskoisi niin perhoille sai hyvän swingin ja pääsi tekemään pitkää laskua. Tuosta saatiin tämän reissun ainut lohi.

Sattui tällä reissulla taas totuttuun tapaan vähän kaikenlaisia kömmellyksiä. Patikkareissulla mökille kävelin Metsähallituksen pitkospuilla, jotka sitten onnistuivat pettämään alla ja meinasi oikeasti käydä aika huonosti. Harjateräs tuli suoraan kengän pohjasta läpi ja suoraan jalkaan. Onneksi pohja oli sen verta paksu, että harjateräs ei päässyt uppoamaan jalkaan kun ehdin vetäistä sen pois. Tämän jälkeen ensimmäisellä luvalla sain vavan poikki, tietenkin. Heitossa perho suoraan vapaan ja kauhea räksähdys, senhän tietää että taas tekevälle sattuu. Kaikista huvittavinta oli kuitenkin se, että mökin pihassa kävi kettu rääkymässä. Tämä kyseinen kettu vei sitten minun vapapussin. Kaverilla on jo kohtuu hyvä arsenaali, sillä on jo muutamat kintaat, puukon tuppi, vapapussi ja mitä muuta. Jospa ne siellä kolossa lämmittäisi talven pakkasilla.

Sagen TCX on nyt virallisesti käyttökelvoton.

Palataanpa myöhemmin lohireissuun numero kaksi.