En alkanut tässä tekstissä omaa kalakautta sen enempää pilkkomaan palasiksi, lähinnä ajatuksia ja fiiliksiä näin kauden jälkeen sekä muutama huomio omasta kalastuksesta. Jos omaa kalastusta summaa viime kesältä, niin taimenia kalastin pääasiassa Äyskoskella sekä Heinävedellä, yhden reissun kävin heittämässä Konneveden koskilla. Lohta tuli kalastettua viikko Beiarnilla ja viikko Varzinaa, luojan kiitos. Onneksi pääsi kalaan koronasta huolimatta, nimittäin itselle nuo viikon lohireissut ovat sellaisia henkireikiä arjen keskellä, etten kyllä niitä jättäisi väliin mistään hinnasta.

Mietteitä virtavesien ääreltä

Tässä tekstissä on varmaan turha mainita, miten outo (vai tulevaisuudessa perinteinen?) viime kesä kaiken kaikkiaan oli veden lämpötilojen osalta. Esitän kuitenkin huolestuneena sen faktan, että vedenlämmöt eivät tuntuneet kaikkia kalastajia estävän kalalle pääsyä. Vielä huolestuneempi olen siitä, että vieläpä sellaisia "tunnetumpia" kalastajia, jotka ovat somessa aktiivisia ja moni kalastaja heidän kalareissujaan seuraa. Ei voida puhua enää tietämättömyydestä, vaan mielestäni pelkästä kalakiimasta. Osa julisti netissä kuinka vastuutonta on käydä kalassa ja itse onkivat salaa. Harmi kun tieto kuitenkin tavoittaa, vaikka kuinka salassa yrittää käydä. Osa löysi viileää vettä omalla mittarilla, osa kävi kalassa koska olihan luvat varattu jo aiemmin. Tekisi mieli kirjoittaa sellainen oikein kunnon mielensä pahoittamisen teksti, jossa viitattaisiin lisää tähänkin aiheeseen. Pahoittelut jo tässä vaiheessa jos sen innostun kirjoittamaan.

Toukokuun alkupuoli on yleensä ollut "ihan hyvää" kalastusta kotikoskella Äyssillä, mutta tänä vuonna kylmät kelit sotkivat toukokuun alun kalastusta todella paljon. Ahvenet loistivat totaalisesti poissaolollaan ja kalastus käynnistyi kunnolla vasta kuun viimeisen viikon tietämillä. Olen varmaan monesti tämän sanonut ja sanon uudelleen, että suosi itse alkukautta mm. siksi, että kalat eivät ole nähneet niin paljoa perhoja eivätkä paikat ole jatkuvasti niin hakattuja. Tykkään kalastaa paljon omalla porukalla ja rauhassa, mikä on usein mahdollista toukokuussa ilman koko kosken varauksia, toisaalta taas tulva ja ensimmäiset satsit pikkukalaa vetävät mukanaan isoakin kalaa.

Kesäkuun alku oli hyvää kalastusta, siltä osin mitä sitä nyt kesti. Muutama mukava reissu Heinävedelle ja siinäpä se sitten olikin. On meillä vain hienoja koskia täällä Suomessa ja valtavasti potentiaalia näissä paikoissa, kauheasti pitäisi vain tehdä töitä näiden kalakantojen eteen. Minua henkilökohtaisesti hieman hirvittää nämä tulevat kesät helteineen ja nykyinen kalastuspaine, ei mahda mitään. Paljon puhutaan mm. patojen purkamisesta ja muusta, mutta harvemmin puhutaan nykyisten koskikohteiden hoitamisesta. Onneksi meillä on kuitenkin muutama koskikohde, jotka hoitavat kalakantoja tekojen muodossa eivätkä vain puhumalla.

Luottopeli(t) kesäkuun kalareissulle. Oluen vaihtaisin toiseen merkkiin, mutta perhoa en.

Jos palataan vielä noihin hakattuihin paikkoihin, niin nykyiset kalastajamäärät ja varauskalentereiden punaisuus heikentävät selkeästi kalastuksen laatua, mikä on varmasti sanomattakin selvää. Kunnon hyppysirkuksia ei ole enää missään, kunnon ajoja ei ole enää missään. Voiko jatkuva paine vaikuttaa näihin niin radikaalisti? Minä en osaa sanoa, vai enkö vain satu olemaan silloin kalassa?

Ruuhkaisuus on vähän kaksiteräinen miekka. Toisaalta toivoisi, että koskikohteissa olisi todella tiukat rajoitukset kalastajien määrän suhteen, mutta toisaalta kaikkien toivoisi saavan mahdollisuuden harrastaa tätä hienoa lajia. Kermankoski nyt on monelle varmasti sellainen paikka, mikä joskus aiheuttaa todellisia elämyksiä ja joskus todella pahoja pettymyksiä. Kävin itsekin viime kesänä parkkipaikalla pyörähtämässä ja toteamassa, että 18 kalastajaa oli liikaa yhdelle iltaa ja ajoin takaisin Kuopioon. Viime kesänä kun kausi oli niin lyhyt, niin varmasti jokaisella oli haasteita päästä kalaan.

Kävijämäärien kasvun lisäksi olen huomannut, että mitä enemmissä määrin suurin osa kalastajista kalastaa aivan luvan alusta ihan sinne loppuun saakka, joten harvoin enää pääsee rauhassa olleelle koskelle kalaan. Tähän osasyynä on varmaan se, että ei viitsi kalastaa muutamaa tuntia kun on maksanut kalliin luvan, mikä on täysin ymmärrettävää. Toinen syy on varmaankin se, että nykytekniikoilla ja kuulapäillä kaivamalla saa hyvin kaloja ympäri vuorokauden. Harmi kun se pidempi kosken rauhoittaminen vain yksinkertaisesti tekee hyvää kaikille, kaloille sekä kalastajille. Enää ei oikein pääse kalaan rauhoituksen jälkeen kuin varaamalla itse koski muutamaksi päiväksi ja antaa kosken olla tyhjillään.

Elokuussa Äyskoskella riitti vettä vielä varsin hyvin.

Kalojakin oli seassa oikein mukavasti.

Summa summarum kesän taimenen kalastukset menivät hyvin, vaikka paljon piti perua lupia ja heinäkuussa mentiin lohikalaan. Harvoin tulee noin vähän lupia heitettyä kesän aikana, mutta kohdekaloja eli niitä isojakin sattui sekaan näille reissuille. Taimenen osalta kalastus painottui ihan alkukauteen sekä elokuun muutamille päiville, vaikka mahtui sinne elokuulle lohireissukin sekaan. Onneksi elokuulle riitti vielä ihan hyvin vettä, joten paikat olivat edelleen järkevästi kalastettavissa. Kalat olivat nähneet jo paljon perhoja, joten varsinkin streamereillä avain onnistumiseen oli jatkuva perhojen, uittonopeuksien ja -syvyyksien sekä heittokulman vaihtelu. Elokuussa kaloja näkyi Äyskoskella hyvin ja todella pienet streamerit tuntuivat tuovan toivotun lopputuloksen, joko pinnasta tai oikein syvältä. Kalat söivät useana iltana saman kesän ahventa, joten pientä oli pakko olla mukana. Joskus vastaavasti mahdollisimman suuret perhot saivat kaloihin liikettä. Loppukaudesta kun kukaan ei oikein isoa sutia enää heitä, niin monesti niillä sitten saa kaloja.

Top 5 nostot kaudesta 2021:

• Ahvenet tuntuvat olevan vuosi vuodelta enemmän kalojen ruokalistalla ja salakoiden vähyys ihmetyttää tietyissä koskikohteissa.

• Kausi oli hyvä muistutus taas siitä, miten pieniin rantaliruihin se isokin kala itsensä työntää.

• Parhaiten tapahtumia saa jos ja kun jaksaa vaihtaa paljon perhoja. Uskoisin, että tämäkin johtuu paljon kalastuspaineesta ja töitä pitää tehdä vuosi vuodelta enemmän kalojen eteen.

• Paljon tuli kalastettua taktiikalla "muutama heitto per perho, rauhoitus ja perhon vaihto". Vaatii pitkää pinnaa sekä paljon peruketta, mutta monesti palkitsee.

• Rasioihin on aivan turha sitoa montaa erilaista perhoa. Kalastaa niillä vakiosutturoilla mitkä todistetusti antaa kalaa ja vaihtaa kokoa jos on halukas muutoksia tekemään. Välillä isompaa ja välillä pienempää. Ensi kaudelle lähtee taas suppeammat rasiat.

Kyseinen perho antoi taas kauden suurimman taimenen, mittaa kalalle kertyi 72cm. Sain saman kalan pari vuotta sitten 66cm pituisena, hyvä todiste C&R:n toimivuudesta.

Lohijoelle kytö kasvaa vuosi vuodelta

Lohenkalastus on vienyt mennessään, ei sillä mahda mitään. Taimenta on kiva kalastaa edelleen, mutta kyllä lohenkalastuksessa on sitä ison kalan viehätystä. Ehkä se viehätys on nimenomaan siinä, että ikinä ei tiedä mitä sieltä tarttuu siiman päähän. Taimenkalassa se on vain kylmä fakta, että usealla koskella tietää aika varmasti jo ennakkoon mitä sieltä on mahdollista saada, eikä yllätysmomenttia ole olemassa juuri ollenkaan. Joku haamukala saattaa reittikoskelta silloin tällöin tulla, sitä en kiellä. Monesti olen miettinyt ja pidän sitä myös todella kummallisena, että lohta jaksaa onkia montakin päivää tyhjää, mutta taimenta kalastaessa vapa on aika nopeasti nipussa jos ei ole purullaan. Harmi vain kun lohikannat ovat jatkuvassa laskusuhdanteessa ja lupahinnat silti nousussa. Kyttyrä tekee tuloaan ja nyt on todella paljon kysymysmerkkejä ilmassa. Ensi kesälle on mielenkiintoista nähdä kuinka moni joki tekee "Tenot" ja laittaa ovet kiinni kalastajille.

On se kaunis kala. Piti Venäjältä onkia joku kroppakala ja saada ihan sulka hattuun, sillä harvoin niitä kylkkäreitä pinturilla saa (surffilaudalla kyttyrästä).

Beiarn oli tänä kautena uusi tuttavuus ja tunnelmat olivat joen osalta hieman kaksijakoiset. Aiemmin "salaisena helmenä" pidetty lohijoki kerää jatkuvasti enemmän porukkaa mikä vastaavasti näkyy jokivarressa. Lupahinta on edullinen, varsinkin jos ei halua itselleen ottaa enempää lappuja että saisi kalastella omassa rauhassa. Harvoin olen kalastanut yhtä viikkoa vastaavanlaisessa kelissä, vettä tuli aika reilusti pitkin viikkoa. Beiarnilla vesi pumppaa aikamoista tahtia vielä edestakaisin ja ottaa mukavasti väriä kaatosateiden jälkeen. Näillä näkymin oltaisiin ensi vuonna menossa uudelleen. Silti, ikävä ja kytö on edelleen Reisalle.

Sidotaanhan sitten perhoja!

Kauden avauskala oli Beiarnin kaunokainen.

Näitä kaloja vertaamalla huomaa sen, kuinka Beiarnin lohet ovat kahta eri kantaa.