Tässä on nyt oltu useampi päivä kotona kovassa kuumeessa, käyty kuvaamassa keuhkot ja sekä otettu labrat, niin on ainakin sänky käynyt tutuksi. Olin hautonut jo ideaa blogin palauttamisesta eloon ja tätä aiheeksi, joten nyt oli hetki ottaa läppäri toviksi syliin. Tässäpä siis luettavaksi buranahöyryissä kirjoitettu blogiteksti parin viime kesän parhaasta kalastussessiosta, ja nimenomaan nyt puhutaan kokonaisvaltaisesti erittäin laadukkaasta streamerkalastuksesta. Omat havainnot tästä "tykityksestä" ovat pelkästään Äyskoskelta, jossa ylivoimasesti tulee eniten kalasteltua tuohon aikaan kesästä.
Karkeasti, näin lonkalta joulukuussa arveltuna, heinäkuun puolivälistä alkaen aina elokuun toiselle viikolle on sitä aikaa, kun saman vuoden ahvenen poikaset saavat aikaiseksi hyvänä iltana aivan mahtavat "lätinät". Tämä aika on streamerkalastuksellisesti todella antoisaa kalastusta sekä kalamäärällisesti että visuaalisesti, mutta silti se osaa olla todella haastavaa, koska moni sotkee nämä pintakäynnit, molskautukset ja pienet hypyt pupasetteihin. Kalathan eivät syö pupia, vaan mussuttavat mahan täydeltä ahvenen poikasia. Monen monta kertaa olen törmännyt Äyskosken sillalla kun joku sanoo, että kaloja näkyy joka puolella, mutta ne eivät ota mihinkään. Tässä vaiheessa kautta kalan muisti on virkeä ja se on valpas, pitää osua perhot ja uittolinjat aivan täysin kohdalleen.
Aktiivisesti oli tämäkin isompi taimen ahventa syömässä, mutta laihassa kunnossa.
Kausi kaudelta on ollut enemmän havaittavissa se, että kovan kalastuspaineen koskissa taimenten syöntipiikit lyhenevät ja ne keskittyvät monesti hämärän tuloon ja sen valkenemiseen. Nämäkään peijaiset eivät tee poikkeusta, vaan syöntipiikit alkavat monesti todella myöhään ja ne kestävät illasta riippuen maksimissaan vajaan tunnin. Äyskoskella alkaa monesti tapahtumaan kun puusillalta ylävirtaan katsottuna aurinko painuu puiden taakse yläkoskella. Todettakoon, että aamun syöntejä en ole päässyt todistamaan, sillä käyn heittämässä vain iltoja töiden jälkeen kun muita kalastajia ei juuri ole koskella.
Tyypillistä tässä kalastuksessa on nimenomaan se, että kaloja näkyy ja paljon. Jos ei tykkää tehdä heittoharjoituksia ja haluaa keskittyä kalastuksessa muuhunkin kuin itse kalastukseen, alkuillasta voi syödä rauhassa hyviä eväitä ja juoda vaikka oluen jos toisenkin. Kovassa some-suosiossa oleva Äyskosken puusilta on oiva paikka tehdä tätä ja vaihtaa kuulumisia kalakavereiden kanssa sekä sopia illan sotasuunnitelmia. Heti kun ensimmäinen kala paljastaa itsensä, on aika siirtyä pelipaikoille valmiilla perukkeilla ja oikeilla perhoilla. Sanottakoon vielä tässä vaiheessa se, että noista perhoista pitää sitten puristella ne väkäset. Ikävä kyllä tuolla törmää edelleen paljon siihen, että puskissa olevissa perhoissa on lähes aina väkäset paikallaan. Kalojen turvatkin ovat sen näköiset.
Illan hämärtyessä kalat siirtyvät lähemmäs rantoja kuten pupaseteissä, joten ylimääräisellä kahlaamisella ja tolskaamisella ei saa muuta kuin haittaa aikaiseksi. Viime kesänä taisi eniten näkyä ahvenen poikasia mättäviä kaloja puskan edessä ja Porsangerin alueella, joissa vettä riittää mukavasti ympäri kauden. Yhden paremman kalan sain suoraan Porsangerin kiven yläreunasta, joten paikan tuntevat tietävät, että kala on siirtynyt pitkän matkaa pois hapekkaammasta vedestä. Tämä kala paljasti itsensä pienellä molskauksella, eikä minulla ollut käsitystä kalan koosta ennen kuin se oli siiman päässä. Ei se mikään jättiläinen ollut, mutta Äyskoskelle oikein kiva kala. Kala kun oli haavissa, niin se oksenti haavin täyteen pientä ahventa, joten perhot oli valittu tällä kertaa oikein.
Tämä kala oksenti haaviin paljon ahvenia. Todettakoon, että oli laihassa kunnossa hän(kin).
Omia huomioita tähän kalastusmuotoon:
1. Vaikka vesaria olisi ja jonkinlaista pupahätsiä päällä - älä oleta, että kala syö pelkästään pupia, vaan kokeile myös pientä streameriä.
2. Suosi pitkää peruketta (itse käytän tässäkin 0,33 - 0,40 kärkeä). Monesti aika maltillinen uitto on toiminut itsellä, ja lähinnä ylävirtaan suunnattuja heittoja.
3. Älä roiski, älä hätäile. Joskus on hyvä vain odottaa, että kala paljastaa itsensä. Tämän jälkeen anna itsellesi lupa heittää.
4. Jos ei syö muutaman heiton jälkeen, vaihda perhoa.
Tämä on myös siinä suhteessa todella antoisaa kalastusta, että kala ruokailee aktiivisesti samoilla alueilla, eikä se säntäile sinne tänne. Tämä kaikessa positiivisuudessaan tarkoittaa sitä, että kala näyttäytyy usein lähes samassa paikkaa ja sinulla on näin ollen riittävästi aikaa sekä kädessä avaimet onnistumiseen. Jos löydät oikean perhon ja oikeat uittolinjat ja tyylit, tulos on lähes aina taattu. Tässä kalastuksessa on monesti hitrate lähemmäs 100 %, riippuen siitä mitä siellä vavan takana tapahtuu - asiakas on kyllä valmis yhteistyöhön.